861. Kunhan et kesken heitä…

Viime kirjoituksessani kirjoitin viime silausta vaille valmiista heinänteosta. Seuraava päivä koitti ja kaiken piti olla valmiina ”virka-ajan puitteissa”. Niillä main, kun kello oli 16, haravoin viimeistä heinälohkoa käsiharavalla ja kahdeksaa kymppiä lähenevä isäpappani latoi hangolla heinää kyytiin – kun lainaksi hätiin saadusta kelasilppurista murtui miehen peukalonpaksuinen metallitappi ja silppuri jäi kulkemaan omineen lainatraktorin vierelle. Se siitä koneellisesta korjuusta. En totta maar olisi uskonut tekeväni heinää viime vuosisadan alun menetelmällä teknisenä aikakautena! – Niin vain valmista tuli!

Paluumatkalla kohti Kymenlaakson kotia pohdin vielä kerran Jerusalemin muureja rakentavaa Nehemiaa. Urakka oli suuri. Suurempi kuin minun heinäntekoni.

Nehemian rakennusoperaatio oli uhka vallitsevalle olotilalle Jerusalemin ympärillä. Ajatuksesta, että Jerusalem olisi entisensä, eivät tykänneet maahan aikanaan jääneet juutalaiset enempää kuin ypäröivät kansat tai heimotkaan.

Nehemian kirjan kuudennessa luvussa kerrotaan yhdestä tiukasta tilanteesta Jerusalemin ympäristössä. Voit lukea luvun täältä: http://www.evl.fi/raamattu/1992/Neh.4.html#o6

Ylivoimaiselta tuntuvan uhkan edessä tapahtui kaksi asiaa: Rakennus pysähtyi hetkeksi, kun muurin puolustamisesta tuli ykkösasia. Toiseksi, luen riveiltä myös rakentajien epätoivon: tästä ei tule valmista, urakka on meille liian iso!

Molemmissa huomio meinaa lipsahtaa itse tarkoituksesta toisaalle – ja muurin rakentaminen meinaa pysähtyä.

Olen tämän viime kuukausina kokenut sisikuntani perukoita myöten kysellyt, mikä mättää, rukoillut- ja välillä miettinyt, että liian iso pala on käsissä. – Työ on vastuksien takia ollut ajoittain pysäyksissä.

Rukous on mahtava asia ja se on hengellisesti katsottuna etenemisen avain. Se, että on tietoinen tilanteesta (myös hengellisestä sotatilasta), on hyvä asia. Sitä on myös valppaana oleminen. Kunhan ei lopeta kesken sitä, minkä on ymmärtänyt Jumalan tahdoksi.

Tämä oli myös Nehemian ratkaisu: Akuutin tilanteen rauhoituttua hänen ratkaisunsa oli olla jatkaa työtä (1/2 väestä) ja vartioida muureja (1/2 väestä). Pääasia, että työ jatkui.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s