850. Ratkaisu

Tänä aamuna heräsin epätavanomaisesti sanoihin:

Ratkaisu on Jeesuksen veressä.

Ymmärsin ajatuksen liittyvän pohdintoihini – en niinkään syntikysymyksen kanssa, vaan siihen, mihin viittaan kirjoitukseni https://sourcepublication.net/2014/08/17/844-pieni-hetki-merkittava-hetki/ loppupuolella: sinnikkään oloiseen vastustukseen.

Ajatus Jeesuksen sovituksesta ja lunastuksesta on kristinuskon ydin. Veri mainitaan Vanhassa (missä se ennakoi Jeesuksen sovitusta) ja Uudessa testamentissa 447 kertaa 357 jakeessa.  

Aiheesta on niissä piireissä, missä olen suurimman osan elämääni viettänyt (suomalaisen karismaattisuuden yhdellä laidalla), opetettu hyvin heppoisesti. Paljon on opetettu ihmeistä, ylistyksestä, kirkkaudesta ja henkivalloista. Paljon on rukoiltu, profetoitu, käsketty ja komennettu – ajoittain käyttäen sanontaa ”Jeesuksen nimessä ja veressä”.

Näennäisesti opetus ja elämä voi olla tuossa muodossaankin houkutteleva ja elävänoloinen. Ilman ”veren evankeliumia” sanoma jää väkisinkin ohueksi ja kelmeäksi – ja voimattomaksi.

Jeesuksen sanoin:

Ilman minua te ette saa mitään aikaan. (Joh. 15: )

”Ette saa mitään aikaan” ei suinkaan tarkoita mitään flegmaattista ja passiivista olotilaa, vaan sana on δυναμαι [dunamai], ´olla kykenevä johonkin; voida, olla voima, olla lujuus tehdä jotakin´.

Meillä ei ole oikotietä edellämainittuihin asioihin. Täysi oikeus tulee vain Jeesuksen ja Hänen avaamansa tien kautta.

Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon — hänen ruumiinsa — kautta. (Hepr. 10: 19,20)

Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään:

Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä. (1. Joh. 5-10)

Valo karkottaa pimeyden ja paljastaa totuuden. Oleellista tässä on kiertelemätön rehellisyys. Olen rikkonut tässä ja tuossa. Tuon asiat Jumalan eteen. Jumala – uskollinen ja vanhurskas – antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa minut kaikesta vääryydestä.

Kelvollisuutemme Jumalan edessä kumpuaa Kristuksen täytetystä työstä. Tuon työn ylivertaisuutta ylistää Heprealaiskirjeen kirjoittaja:

–kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.(Hepr. 9: 14)

Efesolaiskirjeen 2. luvussa Paavali kirjoittaa Jumalan työstä seuraavasti:

— Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.
Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan. Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta. Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen. (Ef. 2: 13-22)

Johanneksen ilmestys tuo esiin veren (ja todistuksen) voiman äärimmäisen tiukoissa tilanteissa, taistelussa itseään sielunvihollista vastaan:

Karitsan veri ja heidän todistuksensa
toivat heille voiton
.

(Voit lukea koko luvun täältä http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ilm.12.html#o19 )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s