839. Miten kohtelemme meille uskottua?

839. Miten kohtelemme meille uskottua?

Olen tässä vuosien mittaan törmännyt nk. hengellisen kentän vajavuuteen ja rujouteen monen monessa mutkassa.

Näin kirjoitin vuosi sitten artikkelissani Jatkokirjoitus http://sourcepublication.net/2013/07/15/ajankohtainen-jatkokirjoitus-aitouteen/

Tietokoneeni näytöllä on nyt auki Marko Huhtalan tasapainoinen kirjoitus Sairas vai terve hengellisyys http://www.hengenuudistus.fi/etusivu/sairas_vai_terve_hengellisyys/?session=98825308

Siinä Huhtala toteaa muun muassa:

Samaan aikaan kun olemme saaneet kokea kirkon oman karismaattisen liikkeen Hengen uudistus kirkossamme ry:n toiminnassa voimakasta nousukautta, karismaattisuus sanana ja liikehdintänäkin on lataantunut negatiivisesti. Olemme monesti miettineet millaista sanaa käyttäisimme kuvaamaan liikettämme…

Aivan niin. Karismaattisuus sanana ja liikehdintänä on lataantunut negatiivisesti, koska ihmisillä on karismaattisuudesta outoja ja huonoja kokemuksia.

Terveessä karismaattisuudessa ihmisen sielun päälle ei kävellä niin että se ruhjoutuu ja tallautuu alle.

Huhtala tiivistää.

Tänä kesänä olen Arton kanssa koettanut elvyttää pientä plantaasiani. Käsillä ovat rikkaruohottuneet pellot, umpeenkasvaneet tiet; vuositolkulla seisonut traktori, jonka polttoainejärjestelmässä sadevesi tehnyt tehtäväänsä; vadelmien ja heinien seasta kiskottu pöyhin, josta puuttui laakeri, osa osista kiinni ruostunut voitelun puutteessa.

Sellaisena näen myös narsistisen hedelmän, joka usein pilkottaa hengellisen kentän väärinkäytösten takana. Asioilla ja ihmisillä on vain välinearvo. Ne ovat välineitä johonkin, mitä ikinä narsisti heissä näkee. Samoin hengellisyys. Narsisti pitää asioista ja ihmisistä huolta vain sen verran, että hänen tarpeensa täyttyvät. Usein vain näennäisesti tuotakin. Karu hedelmä paljastuu vasta ajan päästä.

Maanviljelysesimerkissäni on kyse raudasta, ruosteesta ja hikisistä työtunneista. Kun on kyse ihmisestä, on kyse Jumalan luomasta ja lunastamasta, Jumalan silmäterästä.

Jumala asetti luomansa ihmisen viljelemään ja varjelemaan hänelle uskottua.

Viljelemiseksi käännetty sana tarkoittaa ´työn tekemistä ja palvelemista; toisen palvelemista ja myös Jumalan palvelemista (myöhemmin samaa sanaa käytettiin leeviläisestä palvelutehtävästä);maan muokkaamista. Varjelemiseksi käännetty sana sisältää myös merkityksen ´pitää huolta, suojella elämää, säilyttää, pitää kuin aarretta´.

Meille uskottu maallisessa ja hengellisessä mielessä velvoittaa. Edes hengellinen perustelu tai veruke ei valtuuta tai anna lupaa käyttää valtaa väärin, ”ryöstöviljellä” tai hyväksikäyttää – ei etenkään ihmisiä.

Aiemmin lainaamani Jatkokirjoitus -artikkelissa kirjoitin:

Olen huomannut, että elämä ei ole mustavalkoista eivätkä asiat useinkaan ole pelkästään huonoja tai hyviä, rakentavia tai tuhoavia. Usein ne ovat sekoitus kumpaakin. Se juuri tekee asiat monimutkaiseksi.

Ihminen saattaa saada rujon – jopa loppuperin tuhoavan – hengellisyyden kautta avun elämäänsä. Jotkut tekevät tästä johtopäätöksen, että totta ihmeessä yhteisön, pastorin, evankelistan tms. täytyy olla täydellisesti ”Jumalan mies”, kun hän tekee niin paljon hyvää, puhuu kauniisti, jne.

Peräänkuulutin vastuullisuutta. Niin teen myös nyt:

Karismaattisen taivaan sijasta julistustoiminnan rajaksi olisikin uskallettava asettaa terve ihmisyys, vastuullinen perhe-elämä ja kristillinen etiikka.

…ettei tarvitsisi kiskoa pöheiköstä enempää romurautaa kuin (vielä vähemmän) romuttuneita ihmisiä.

Vastaa