838. Totuuden manifestaatio

838. Totuuden manifestaatio

Edellisessä artikkelissa viittasin 2. Korinttilaiskirjeen 4. lukuun. Siinä on muun muassa seuraava teksti:

Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä.

Miksi Paavali antaa ”meistä” tämmöisen suosituksen? Eikö tuon pitäisi olla selviö kristillisessä viitekehyksessä? Uuden testamentin kirjeistä ja Ilmestyskirjan sanomista seurakunnille selviää, että selviö ei ollut selviö: Jotkut julistivat evankeliumia riidanhalusta tai epäpuhtaasta mielestä. Jotkut olivat kurittomia, tyhjänpuhujia, villitsevät kokonaisia perheitä esittämällä oman voiton toivossa vääriä oppejaan ja johtivat ihmisiä harhaan. Jotkut taas sietivät harhaopettajia ja sen takia seurakunnan Herra nuhteli seurakuntaa.

Paavalin sana oli painokas: Olemme hyljänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan Sanaa.

Salakähmäiseksi käännetty sana tarkoittaa myös ´jotakin, jossa on jotain hävettävää, ja jotakin, mikä tämän vuoksi aiheuttaa sekaannusta, jotakin, mistä tunnemme häpeää´. Petollinen puolestaan tarkoitaa myös ´ovelaa ja harhaanjohtavaa´. Vääristely ´käsitellä harhaanjohtaen´.

Näiden vastapainoksi Paavali asettaa kaksi asiaa: totuuden esilletuomisen ja ”meidän” arvioimisen.

Esilletuomiseksi käännetty sana on käännetty englanninkielisessä King James Versionissa manifestaatioksi, ilmentymiseksi/ilmestymiseksi.

Arvioiminen käännetään KR -38:ssa: ”suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä´. Alkukielessä käytetään sanaparia, joiden sanat ovat samasta juuresta: Näistä ensimmäinen tarkoittaa paitsi suositella myös ´koota, yhdistää osat yhdeksi kokonaisuudeksi´, suomeksi: laskea yksi ynnä yksi. Omatunto taas sisältää ajatuksen ´tietoisuus; erotella, mikä on moraalisesti hyvä ja paha, kehotukset tehdä jotain ja karttaa jotain muuta; ylistää yhtä ja tuomita toinen´.

Kun alan näitä ajatuksia ja merkityksiä mielessäni ynnäämään, väkisinkin tulee tulee sekava fiilis, kun katselen aikamme karismaattisen kentän menoa ja meininkiä. (Samantyyppiseen varmasti törmää muuallakin, minulla tämä ”kotiseutu”, jonka uutisia seuraan, vaikka vähän etäämpää). Englanninkielestä on omittu milloin lainasanoina manifestaatio, milloin invaasio. Milloin muodissa ovat olleet erilaiset ilmiöt, voitelu tai kirkkaus. Usein hyvänä kaverina tomera opetus siitä, että pitää olla avoin kaikelle liiemmin kritisoimatta. Joissakin piireissä arvioinnille on 0-toleranssi.

Kritisoijaa voidaan nimittää varsin kielteisin sanakääntein, vaikkapa ”uskonnolliseksi” tai hänestä voi löytyä jopa henkivaltoja, kuten ”uskonnollisuuden henki”. Yritä tässä ymmärtää -kirjoituksessani viittaan yhteen vastaan tulleeseen esimerkkiin: http://sourcepublication.net/2014/07/31/832-yrita-tassa-ymmartaa/ – Samainen julistaja tukijoikkoineen suomi sivaltavin sanankääntein niitä suomalaisia, jotka kritisoivat ja/tai eivät tulleet tämän julistajan tilaisuuksiin.

Minusta moinen tuntuu hämmästyttävältä – etenkin, kun samoja uutiskirjeitä lukiessani, mistä lainaus em. artikkelissa on poimittu, selvisi se, että julistaja liioitteli muun muassa Suomessa meneillään olevaan herätystä. (Olenko ainoa, joka ei ole tuosta ”herätyksestä” kuullut?)

Pienemmässä mittakaavassa olen samantyyppiseen törmännyt aiemmin: Suomen toisella laidalla voi julistaa vaikka minkämoisia asioita. Harva edes älyää tarkistaa juttujen todenperäisyyttä. – Tosin niin kuin tämän ulkomaalaisen julistajan kohdalla, internetin vuoksi maailma on pienempi kuin ennen. Julistus – tai vaikkapa nuo uutiskirjeet – säilyy tallenteina. Vertaamalla julistettua tapahtuneeseen voi selvittää, lisäsikö julistaja omiaan. Myös opilliset asiat on helpompi tarkistaa jälkikäteen, jos puhuja väittää, ettei ole julistanut niin kuin väitetään.

Sen sijaan Paavali oli valmis asettumaan arvioitavaksi, eikä vain valmis, vaan asian suhteen hyvin luottavainen. Hän tajusi että ”totuuden manifestaatio” kestää tarkastelun: Jokainen voi ´koota/yhdistää osat yhdeksi kokonaisuudeksi´, suomeksi: laskea yksi ynnä yksi. Jokainen voi ´erotella, mikä on moraalisesti hyvä ja paha´, hän voi ´tehdä jotain ja karttaa jotain muuta; ylistää yhtä ja tuomita toinen´. Sen takia Jumala ei lastaan ruoski eikä tuomitse.

Vastaa