Rikkinäinenkin voi olla kaunis

Rikkinäinenkin voi olla kaunis

Voit katsella artikkelin alkuosan videona YouTubesta. – Videota olen käyttänyt alustuksena arvoista ja kauneudesta keskustellessani (esim. koulussa oppitunnilla).

Tänään niittorupeaman jälkeen kuvasin ilta-auringossa kylpevää peltoa. Uskomattoman kaunista! – Niin myös artikkelikuvana oleva kuivuudesta kärsinyt poimulehti. Ötökkä näytti sitä järsineen ja niittokone heitelleen roskaa päälle. Mutta siinä se kylpi ilta-auringossa heijastaen valonsäteet kaikella, mitä se oli kuvattavakseni viis välittäen siitä, että sen päällä oli roskaa ja ötökkä oli syönyt siihen reikiä. – Ja jos oikein käytät mielikuvitustasi ja katsot kuvan ylälaitaan, voit nähdä siellä varjon, joka muistuttaa toukkaa (ainakin minun mielestäni, silmät ja tuntosarvet ja kaikki…)

Lainaan tähän melkein koko luvun 2. Korinttilaiskirjeestä (koko luvun voit lukea täältä http://www.evl.fi/raamattu/1992/2Kor.4.html)

Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala, joka sanoi: ”Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan.

Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. (2. Kor. 4)

Erityisesti pysähdyin tänään ajatuksen äärelle siitä, että aarre voi olla kätkettynä hyvin vaatimattomaan pakkaukseen, saviastiaan, ja kirkkautta voi heijastaa hyvin vaatimattoman oloinen, kuten tämä poimulehti. Syy on yksinkertainen: ”jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme”.

Jatkan ajatusten äärellä seuraavassa kirjoituksessa, jos Herra suo.

Siunattua viikkoa!

Pauliina

Vastaa