813. Ikuisuusprojekti Jumalan kanssa

813. Ikuisuusprojekti Jumalan kanssa

Miksi ihmeessä on tarpeen repeloida omaa elämää? Eikö sen pitäisi antaa jo olla ja mutkattomasti jatkaa eteenpäin? Olen sitäkin yrittänyt – ja huomannut, että tukka putkella löydän itseni tavalla tai toisella tutusta tilanteesta. Olkoon esimerkkinä vaikkapa narsistikierrokseni: Vasta, kun tajusin, mistä kaikki on lähtenyt, ymmärsin, miksi löydän itseni narsistisista suhteista – oli kysymys ihmissuhteista, uskonyhteisöstä tai työpaikoista. Yksinkertaisesti ilmiö oli minulle niin tuttu, että pidin käytöstä normaalina, vaikka se oli kaukana siitä! Ilmiö ei kuitenkaan lakannut olemasta, vaikka en nähnyt sitä. Se oli ja vaikutti elämääni liki 40 vuotta. Samalla tavalla haavat arpeutuivat toistensa alle. Vähin erin olen niitä tiedostanut ja päässyt ”sipuliani” kuorimaan.

Ikuisuusprojektin äärellä ymmärrän, että kaikessa tässä on pohjimmiltaan kysymys Jumalan rakkaudesta. Hän haluaa meidän elävän täysipainoista ja yltäkylläistä elämää. Hän haluaa antaa meille oman rauhansa ja vapautensa. Siksi Hän on kanssamme valmis kääntämään kivet ja kannot, raivaamaan tilaa hyvälle kasvulle.

Jumalan rakkaus sanana helposti kulahtaa ja muuttuu kalpeaksi kuvaksi. Kunpa tajuaisimme sen, miten paljon Jumala rakastaa sinua ja minua. Kunpa meille avautuisivat sanat: Jumala rakasti NIIN PALJON, ettei säästänyt omaa Poikaansa, että meillä olisi elämä. Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus on vakuutena Hänen työlleen meissä. Se on vakuutena sille, että Hän sovittanut syntimme ja lunastanut meidät kuoleman otteesta. Se on vakuutena sille, että Hän tekee työtä meissä, jotka uskomme.

Minulle äärettömän rakas Psalmi on 103. Psalmin kirjoittajalla oli tästä aavistus. Psalmihan on kirjoitettu reippaasti aikaa ennen Jeesuksen. Miten kirkas on sanoma, kun pidämme mielessämme Jeesuksen, jossa tämä psalmi koki täydellisen täyttymyksensä?

Ylistä Herraa, minun sieluni,
ja kaikki mitä minussa on,
ylistä hänen pyhää nimeään.
Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
Hän antaa anteeksi kaikki syntini
ja parantaa kaikki sairauteni.
Hän päästää minut kuoleman otteesta
ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.
Vanhurskaat ovat Herran teot,
hän tuo oikeuden sorretuille.
Hän osoitti tiensä Moosekselle
ja näytti Israelille suuret tekonsa.
Anteeksiantava ja laupias on Herra.
Hän on kärsivällinen
ja hänen armonsa on suuri.
Ei hän iäti meitä syytä,
ei hän ikuisesti pidä vihaa.
Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.
Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä,
niin on Herran armo suuri
niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Niin kaukana kuin itä on lännestä,
niin kauas hän siirtää meidän syntimme.
Niin kuin isä armahtaa lapsiaan,
niin armahtaa Herra
niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.

Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan,
se on ikuinen
niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Polvesta polveen
ulottuu hänen uskollisuutensa
kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan.
Herralla on istuimensa taivaissa,
ja hänen valtansa alla on kaikki maa.

Näissä käsissä on turvallista käydä läpi kipua ja kohdata elämän pimeiltä tuntuvia puolia – myös omassa itsessään. Silloinkin, kun prosessi tuntuu ikuisuusprojektilta.

Vastaa