Petos

Kirjoitukseni on osa neljän kirjoituksen kokonaisuutta. Toivon, että luet edelliset: Miten minusta tuli vapauttamisen asiantuntija ja Rukouksen väärällä kanavalla.

Petoksen perusolemus

Ihminen ei tajua olevansa väärällä tiellä. Siihenhän petos perustuu. Petos näyttää oikealta, kuka muuten syöttiin tarttuisi?

Siivotessani vanhaa toimistoani törmäsin kirjaan Kauko-ohjattu (kirjoittaja Ingerlise Provstgaard). Miten kummassa kirja on toimiston perukoille eksynyt, siitä minulla ei ole käsitystä. Silmäilin nopeasti 86-sivuisen kirjan omituisine tarinoineen. Kirja kertoo tanskalaisesta 27-vuotiaasta naisesta, joka hurahti ufoihin ja automaattikirjoitukseen. Sellaisesta kunnon kristitty pysyy kaukana, eikö? Toki – mutta huomioni kirjassa kiintyi ufojen ja automaattikirjoituksen ohi itse ilmiöön, siihen miten aidosti totuutta etsiväkin voi eksyä.

Provstgaardin tarinasta jäi puhuttelemaan seuraava ajatus, jonka Provstgaard kertoo lausuneensa hänen kokemuksistaan huolissaan olevalle äidille. Selitys on täsmälleen sama, minkä kuulen lausuttavan vaikka minulle, joka olen ajoittain huolissani kristittyjen sinisilmäisyydestä hengellisten ilmiöiden suhteen:

Tiedän, että on olemassa kaksi voimaa: Jumala ja Saatana. Ja viimemainittu on mahdottomuus, sillä kaikki, mitä se sanoo, on niin ihmeellistä ja oikeaa, niin hyvää ja mieltä ylentävää! Sen täytyy olla Jumala, ja siksi minun on pakko totella.
En vastannut hänelle (äidille), mutta ajattelin, ettei tietenkään muistuta (hänen Jumalaansa), sillä eihän hän tuntenut Jumalaa, niin kuin minä – eihän hänelle ollut opetettu taivaallisia asioita. Minulla sen sijaan oli suora yhteys, ja tiesin, millaista Jumalan valtakunnassa oli, miten kaikki oli rauhaa ja iloa ja onnellista yhteyttää. Olin varmalla pohjalla
Ja sisareni ja veljeni rohkaisivat minua palkkioksi monin lempein sanoin – minä olin erityisen rakas ja minut oli valittu jotain suurta ja erikoislaatuista tehtävää varten – ja pian – saisin korjat pitkämielisyyteni ja uskollisuuteni hedelmät.

Tyrmistyttävää kertomuksessa on se, että se, mikä Provstgaardille puhui esittäytyi seuraavasti:

Minä olen Jeesus Nasaretilainen, kaikkeuden kuningas. Sinä olet Isän rakastettu, se johon Hän luottaa. Sinä tulet olemaan valkeuden enkeli maan päällä ja levittämään valoa ja lämpöä ihmisille.
Sinä panet kätesi sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi. Sinä menet ihmisten luo ja kerrot heille, mitä minä olen sinulle sanonut, ja minä annan sinulle santa ja tunnusmerkkejä, niin ett he kuuntelevat sinua ja uskovat, mitä sanot…

Hyvänen aika! Tämä ei poikkea juurikaan aikamme profetioista!!!

Provstgaard kertoi, että hänelle tulleet ilmoitukset olivat selkeitä ja hän oli kuin instrumentti, josta jokin otti otteen. Provstgaardin kohdalla tämä tapahtui niin, että kynä soljui paperilla ja hän kirjoitti kauniilla käsialalla ilmoituksia tuonpuoleisesta.

Ilmoituksiin liittyi lupausten ohella se, että hänen piti luopua työpaikastaan ja myydä omaisuutensa. Jälkikäteen Provstgaard kertoo tajunneensa kavalan suunnitelman kaiken takana – suunnitelman, jonka takana oli eristäytyminen: yksin Provstgaard ja se, joka hänelle puhui. Kuten Provstgaard kertoo, kaikki teki hänestä itseriittoisen – ja kylmän kritiikille, niiden jotka aidosti välittivät hänestä.
Seuraavassa kertomuksen vaiheessa minun ja Provstgaardin kertomukset yhtyvät. Itse en ole ollut ufojen kanssa tekemisissä. Lähinnä vääristyneen profetoinnin, jonka lähde minulle ei ole täysin selvinnyt, olivatko nuo profetiat ihmisen keksintöä vai sitten pimeyden eksytys – tai kenties molempia vuoron perään.

Meidät molemmat johti erkaantumaan sen näkeminen, että hommassa on jotain pielessä. Sokeriset lupaukset pitkittyvät. Tuntuu kuin lupaus luikkisi nurkan taakse piiloon ja sanoisi: Vielä sinä minut tavoitat. – Jumala ei tee noin. Eikä myöskään puhu Sanaansa vastaan.

Sekä Provstgaardille että minulle on kummallekin aikanaan selvinnyt, että ”failu”, joka petokseen sisältyy selviää lukemalla Raamattua kokonaisuutena, ei vain pätkää sieltä ja toista täältä. Eksytys voi tulla jopa Herran nimissä, jos emme pidä silmiämme auki.

Niin, ja molempia meitä ovat kantanut Jumalan uskollisuus: Jumala korjaa vihollisen aiheuttamat vauriot, kun suostumme avaamaan Hänelle ovet ja ikkunat. Jumala on rakastava, etsivä ja pelastava Jumala.

Petoksen ansa

Kirjoituksessani olen palannut teemaan: petos ei olisi petos, jos se olisi helposti havaittava. Provstgaard on sitä mieltä, että petos pyrkii sisälle ihmisen elämään sitä kautta, josta petos parhaiten pääsee sisälle. Provstgaardin kohdalla porttina toimi kiinnostus yliluonnolliseen ja ilmiöt. Petos tarjosi hänelle, sitä mitä hän kaipasi.

Petos tuli salakavalasti, ennakkoluuloista riisuen: Mikä ikinä Provstgaardille puhuikaan, se esittäytyi Jeesus Nasaretilaisena ja lupasi tehdä Provstgaardista parantajan ja valkeuden enkelin.

Jälkeen päin Provstgaard oli lukiessaan Raamattua tajunnut ne pienet vivahteet, joista hänen olisi pitänyt tajuta, että puhuja ei ole Jeesus. – Edellä yksi signaali: Jeesus ei maanpäällisen elämänsä aikana luvannut tehdä kenestäkään valkeuden enkeliä, vaan Hänen todistajansa. Ihmeet ja tunnusteot kiinnittävät katseen Kristukseen, ei ihmiseen. (huomaa sävyero!)

Petoksen ote

Provstgaardin kertomuksesta välittyy ajatus siitä, että petos sai hänestä otteen houkuttelemalla – ja pelottelemalla. Kun hän mukisematta totteli, sanomat olivat sokeria ja siirappia, jos hän kyseenalaisti, sanomat olivat uhkaavia – tai ääni vaikeni. Petoksen otteessa oli myös pakonomaisuutta ts. käsi kirjoitti, mitä ääni käski.

Samantyyppiseen olen törmännyt – käsitykseni mukaan – hairahtuneessa armolahjojen käytössä. Joskus profetiat muistuttavat automaattikirjoitusta: tekstiä ja ilmoituksia tulee solkenaan. ”Profetoiva” tuntuu olevan transsissa ja/tai hän ei pysty lopettamaan sanomaansa.

Petoksen hedelmä

Petoksen hedelmä voi olla aluksi houkutteleva: vaikkapa uusi ja ihmeellinen tai (vaikutus)valta. Ei paljon poikkea Adamin ja Eevan lankeemuksesta tai Jeesuksen kiusauksesta. Hedelmä voi tuntua hyvältä: Wau, valtavaa! Ilo ja rauha! Apu! Joku tietää elämäni asiat! Parantuminen!

Petoksen hedelmän todellinen puoli paljastuu vasta pitkällä aikajänteellä. Hedelmänä voi olla entistä suurempi antautuminen palvelemaan asiaa, jonka pauloihin on antautunut, eristäytyminen ympäristöstä – ehkä elämän radikaalit ratkaisut ”johdatuksessa”. Periaatteessa hyviä ja kristilliseltä kuulostavia ratkaisuja. Silloin kun Kristus kutsuu seuraansa, lähtökohtaisesti antauminen, radikaalit ratkaisut tai vaikkapa entisen ystäväpiirin jättäminen, ovat elämää rakentavia, kun petoksessa ne ovat elämää hajottavia. Ajatellaanpa esimerkiksi huumeiden käyttäjää, joka kokee raikkaan täyskäännöksen elämässään; elämä muuttuu. Entisen ystäväpiirin jättäminen ja uuden tilalle saaminen on tärkeää uuden rakentamisen kannalta. Usko on vapauttava ja eheyttävä kokemus. Petos sen sijaan kiristää otettaan sille antautuneessa, vaatii enemmän aikaa, rahaa, elämää, joskus ajaa ihmisen järjettömiin ratkaisuihin (esimerkkinä vaikkapa tuonpuoleista odottavan Provstgaardin omaisuuden myynti tai työpaikan jättäminen).

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s