Edellisessä kirjoituksessa viittasin korvien särinään mediapastoria kuunnellessani. Varmaan hän itse sanoisi, että en kestä kuulla totuutta. Itse lisäisin, että en kestä kuulla ”tuommoista totuutta” (totuuden laittaisin lainausmerkkeihin). ”Totuutta”, joka tulee valmiiksi määriteltynä ja kalskahtaa kovalta. Ilman tuon ”totuuden” omaksumista jään armottomasti ulommalle esipihalle; pahimmillaan olen tuomittu onnettomuuksiin ja kuolemaan. (Tämä puskee särinänä riveiltä ja rivien välistä.) Pajavasara iskee entistä kovemmin, kun puheeksi otetaan ”oppineet” ja ”teologit”. Ne mokomat ovat ihan pihalla Jumalan asioista. Ajoittain näistä ”teologeista” löytyy (mediapastorin uskontulkinnan mukaan) syy siihen, että ihmeitä ei tapahdu – ellei peräti itse ”uskonnollisuuden henki”.

Liian herkästikö reagoin vai ounastelenko oikein; minulle välittyi viesti, että on olemassa jotain korkeampaa ja enemmän – jotain jota ”tämmöinen teologi” ei voi tavoittaa – jotain, joka on mediapastorin hyppysissä.

Henkilökohtaisesti minulle teologia ei ole tuottanut varsinaisia ongelmia. Olen kuullut ja lukenut erilaisia näkökantoja. Kukaan ei ole pakottanut uskomaan hänen tavallaan. Yliopistoteologiaan kuuluu toki kriittinen arviointi – ja siihen kuuluu (useimmiten) avoimuus sille, että joku voi ajatella toisin kuin minä. Minulle erilaiset näkökannat eivät ole olleet uhka, vaan peilejä, joita vasten olen peilannut sitä, mitä itse ajattelen. – Oppikaan ei välttämättä ojaan kaada. Päinvastoin historian ja alkukielten tuntemus auttaa välttämään osan harhapolulle menneistä raamatuntulkinnoista (esimerkiksi niistä jotka johtuvat siitä, että jokin jae irrotetaan asiayhteydestään).

Enemmän kuin ”teologia” uskoani ajoittain karille ajamassa ollut tekijä on ollut sekava hengellinen kenttä, jossa haavoittuneita on ollut moneen lähtöön. Iso kysymys itselleni on ollut se, kun ihmiset joihin olen todella paljon luottanut ovat tässä mielessä osoittautuneet epäluotettaviksi. Esimerkiksi se, että profetiat tai Sanan opetus ovat olleet ”ohjailevia” tai manipuloivia, osa ”profetioista” on paljastunut itse sepitetyiksi tai se, että ”profeetat” ovat ensin (kun olimme ”kavereita”) lausuneet myönteisen profetian elämääni liittyvistä asioista ja kun onneton arvioin heidän käytänteitään myönteinen ”profetia” muuttui tuhon julistukseksi/rukoukseksi. – Jos tuota ei olisi itse nähnyt, ei edes uskoisi todeksi! – Tai yhden voimakkaasti ilmiöistä puhuneen hengellisen vaikuttajan ”narahtaminen” rahankeräyslain rikkomisesta…

Onneksi kaiken kirjoittamani näkeminen (lista tosin jatkuisi pitemmälle, jos sitä jatkaisin; muutama esimerkki riittäköön!) on sen verran saanut heinäntekojärkeä päähän, että tajuan, mikä ero on ihmisillä ja Jumalalla. Ihmiset voivat olla melko raadollista porukkaa; Jumala sen sijaan on täydellinen ja luotettava niin sanoissaan kuin teoissaankin. Tästä pääsen mukavasti sanankohtaan, joka nostetaan usein esille siellä, missä kriittistä ajattelua suitsitaan:

Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. (Matt. 11: 25)

Lapsenmielisyyteen viitataan esimerkkinä siitä, kuinka lapsi ottaa vilpittömästi kaiken. – Vai ottaako? Pohdipa hetken lasta. Lapsi osaa kyseenalaistaa. Hän ei välttämättä usko kaikkea (vaikka saisimme hänet uskomaan joulupukkiin tms…). Lapsella on kyselyikä – ja hänellä on myös uhmaikä. On myös se ikä, jolloin kaiken pitää tapahtua oikeudenmukaisesti.

Myöskään viisaus ja oppineisuus ei varsinaisesti/välttämättä ole tässä kohdassa verrannollinen oppineisuuteen (vaikkapa teologian opintojen mielessä). Käytetty kreikan kielen sana on käännettävissä muun muassa seuraavasti: viisas (myös kirjaviisas), oppinut; ammattitaitoisen, asiantuntija. Sanaa on käytetty Kreikan filosofeista ja oppineista yhtä lailla kuin juutalaisista teologeista kuin myöhemmin kristillisistä opettajista. Sanaa on käytetty kuvaamaan myös tilannetta, jossa tehdään paras suunnitelma ja käytetään parhaita keinoja sen toteuttamiseksi. Toinen kohdassa käytetty sana merkitsee oppinutta, viisasta, älykästä. – Lapsenmieliseksi käännetty sana tarkoittaa toki edellämainittuakin, mutta myös pientä ja kokematonta.

Jumalan valtakunnassa asiat kääntyvät päälaelleen. Ne, joiden kaiken järjen mukaan pitäisi ymmärtää Jumalan asioista, jotka ovat tuon alan ”eksperttejä”, ovat ulkona kuin lumiukko tammikuussa; sen sijaan ne, joiden luullaan olevan asiassa ihan untuvikkoja, he tajuavat sen, mitä Jumala meinaa. – Kohta puhuu minulle voimalla nöyryydestä. Jumalan valtakunnan asioista ei kannata puhua – oli sitten teologi tai ei (mielestään – vrt. alla olevat kirjoitukseni, joissa osoitan, että jokaisella – teologiakammoisellakin – on teologia…) – nenän vartta myöten, ylhäältä, noille tomppeleille, vaan suostua oppijan paikalle. Vasta sieltä käsin, kokemuksen kautta, avautuu Jumalan todistus, ensin itselle: Kirjoitukset alkavat elää ja saada syvyyttä. Kristuksen todellisuus on läsnä ja koskettaa, muuttaakin. – Tästä käsin avautuu pala kerralla jaettava kuin murrettu leipä.

Ajatuksia aiheesta myös kirjoituksissani

https://sourcepublication.net/2013/12/23/taitaa-jumala-tehda-teologinkin-elamassa-ihmeita/

https://sourcepublication.net/2013/01/12/1940/

https://sourcepublication.net/2012/04/17/815/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s