Skip to content

785. Entäs, jos kuivuus ei olekaan häiriötila?

Kuka uskaltaisi tunnustaa, että oma usko on kamppailua ja että siihen ajoittain voi kuulua epäilyksiä ja laaksokokemuksia? Kuka uskaltaisi tunnustaa, että uskon löytyminen on omassa elämässäkin ollut haparointia ”siihen suuntaan”, ei hetken rysäys (ainakaan useimmissa tapauksissa) – ja harvoin kaikki ongelmat ovat ratkenneet kerralla…

Näin pohdin kirjoituksessani Mitä ja miten markkinoit? http://sourcepublication.net/2012/01/02/mita-ja-miten-markkinoit/

Erityisesti ”voittovoimaa” korostavissa – ja ainakin sanojensa perusteella – ”hallelujakukkuloilla” elävien kristittyjen mukaan jotain on pielessä, jos epäilee, on alakuloinen (tai peräti masentunut) eikä tunnu miltään (tai tuntuu pahalta). Liian usein osoitetaan syyttävää sormea tyyliin: jotain syntiä sinun elämässäsi täytyy olla, kun koet tuolla tavoin.

Jano, nälkä, kuivuus, jne. eivät ole vikatiloja, vaan signaali siitä, kuinka kipeästi tarvitsemme Kristusta. Välttämättä janon, nälän, kuivuuden, jne. syy ei ole synnissä, vaan siinä, että JUMALA SYNNYTTÄÄ KAIPAUKSEN – miten kukin meistä tuon kaipauksen tuntee: tunteena, ikään kuin jokin puuttuisi, janona, nälkänä, haparointina, tyhjyytenä, pimeytenä,…

Jos tunnet itsesi janoiseksi/nälkäiseksi/tyhjäksi/rutikuivaksi, KIITÄ ja ETSI HERRAASI. HÄN HALUAA JOHDATTAA SYVEMMÄLLE HÄNEN TUNTEMISEENSA. HÄN HALUAA JOHDATTAA ETEENPÄIN. JA KUN HERRASI ON JANON SYNNYTTÄNYT, SE ON MERKKI SIITÄ, ETTÄ HALUAA JUOTTAA; KUN HÄN ON NÄLÄN ANTANUT, SE ON MERKKI SIITÄ, ETTÄ HÄN HALUAA RAVITA.

Samaan tapaan, haparoivan ja etsivät Hän johdattaa tielle; Hän täyttää tyhjän ja tuo pimeyteen valon; rutikuivan Hän kastelee; sen, joka tuntuu olevan ”hedelmätön”, Hän antaa kantaa hedelmää.

1 Comment »

  1. Reblogged this on Matkalla muutokseen – Päivittäistä pakinaa – Crossing Over – Daily Journal and commented:

    Vuosia sitten elämäntaparemontin yhteydessä tajusin, että minun on jano! – Tajusin myös, että jano on terve piirre: ihmisen on juotava vettä voidakseen hyvin. Ei riitä, että joi vettä eilen tai toissa päivänä, vaan on juotava vettä myös tänään. Ihan liru ei riitä, vaan ihminen tarvitsee 1,5-3 litraa vettä voidakseen hyvin.
    Eilen palasin näihin ajatuksiin pohtiessani sitä Jumalan ja Hänen Henkensä janoa, joka sisikunnassani on ollut erityisesti kuluvan syksyn aikana: ”Enemmän Sinua, Jumala!”
    Tässä artikelissani pohdin sitä, kuinka jano on normaali olotila, ei poikkeustila!
    Jeesuksen sanoin: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat–” (Joh. 7: 37, 38)

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: