784. Lapsia vai orjia – siinä (kynnys)kysymys

Tänä aamuna tuhlaajapoikakertomuksen äärellä mieleeni nousi ajatus:

Jumala ottaa meidät takaisin lapsikseen, ei orjikseen.

Keväällä olen kirjoittanut aiheesta Antelias ja hyvätahtoinen Isä
https://sourcepublication.net/?s=antelias+hyv%C3%A4+is%C3%A4

Jumala on ”Isä meidän”, ei ”orjan isäntämme”.

Kertomus pojasta, joka päätyi puille paljaille tuhlattuaan omaisuutensa on yksi Raamatun tutuimpia. Varsin usein olen kuullut sovellettavan erityisesti herätyskristillisissä piireissä sellaisiin henkilöihin, joista käytetään nimitystä ”uskosta osaton” ts. henkilö, joka ei nk. ole ”uskossa”.

Kertomuksen tarkastelu osoittaa, että poika on alun perin ei suinkaan ulkopuolinen vaan perhekuntaan kuuluva.

Pojan isoin tragedia on se, että hän ei tajua asemaansa, vaan hamuaa hänelle kuuluvaa perintöä, jotta pääsisi sitä käyttämään. Ollessaan isän kodissa hän ei ymmärrä, että hänellä on lapsen oikeus pyytää isältä asioita isän kodissa ilman, että tarvitsee kerta heitolla saada kaikkea ja sännätä maailmalle perinnön kanssa.

Minulla on sellainen aavistus, että MONET, MONET uskonelämämme kiertotiet johtuvat siitä, että olemme jollakin tavoin väärinymmärtäneet sen, kuka Jumala on.

Hahmotelmia aiheesta (jos Herra suo) seuraavissa kirjoituksissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s