783. Miksi jumalasuhteen pitää olla omakohtainen?

Edellisissä kirjoituksissani olen viitannut Jumalan omakohtaiseen etsimiseen. Lupasin perustella sen, miksi omakohtaisuus on tärkeää.

Yksi avain löytyy Herran sanoista Laodikean seurakunnalle:

Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

Siinä, että päästämme Herramme sisään, on valtava siunaus! Herra tulee ja aterioi kanssamme, henkilökohtaisesti, ”hän ja minä”.

Lyhyessä Ilmestyskirjan pätkässä näkyy armon suuruun: Tuossa hetkessä, kun Kristus saa tulla elämämme ovesta sisään, entinen jää taakse ikään kuin sitä ei olisi ollutkaan, Kristuksen nykyisyys on läsnä.

Laodikean tapauksessa kannattaa lukea jae, pari taakse päin. Silloin huomaat, miten täynnä itseään, pröystäilevä, itseriittoinen jopa röyhkeä tuo seurakunta oli. Se ei tarvinnut mitään, ei edes Kristusta. Kristus tarjosi vaihtokauppaa: puhtainta kultaa, valkoisia vaatteita ja silmävoidetta – jos tuo seurakunta suostuisi päästämään Hänet sisään, ottamaan Häneltä vastaan ja luopumaan itseriittoisuudestaan; itseriittoisuus vaihtuisi Kristuksen läsnäoloon.

Toinen tapaus Raamatussa on päinvastainen. Siinä Sakkeus, halveksittu, omaan taskuun osan rahoista pistävä, veronkerääjä (Sakkeus) haluaa jäljelläolevasta arvokkuudestaan piittaamatta nähdä Jeesuksen. Myös Sakkeuksen kohdalla entinen jää taakse, ikään kuin sitä ei olisi ollutkaan, Kristuksen nykyisyys on läsnä.

Luukas kuvaa ihmisten reaktioita:

Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.” Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”

Sakkeuksen elämä muuttui Kristuksen läsnäolossa. Hän teki parannuksen teoistaan. – Itse asiassa juuri niin päin, että Kristuksen anteeksianto ja läsnäolo kävivät edeltä ja muutos tuli sen jälkeen!

Erityisesti huomioni kiinnittyi sanoihin:

Onhan hänkin Aabrahamin poika.

Ympäröivät ihmiset olivat luokitelleen Sakkeuksen petturiksi ja toivottamaksi tapaukseksi. He eivät pitäneet häntä varsinkaan Aabrahamin poikana. Jeesus antoi hänelle takaisin hänen ”lapseutensa”.

Jeesus yritti selventää tehtäväänsä:

Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.

Siksi Hän henkilökohtaisesti oli aterioimassa Sakkeuksen kodissa. Siksi Hän henkilökohtaisesti kolkutti itseriittoisen Laodikean seurakunnan ovella.

Molemmat eksyksissä – toinen mahdottomuutensa, toinen itseriittoisuutensa keskellä – tarvitsi kipeästi Kristuksen läsnäoloa.

Siunaus kohtasi Sakkeuksen. Siunaus odotti Laodikeaa. Siunaust odottaa sinua ja minua. Mitä vastaamme?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s