780. Erilaisuuden rikkaus ja tarkoitus

Kirjoitamme uskonkokemuksestamme ja jaamme uskontodistuksemme kielikuvin ja likiarvoin. Jumala ja Hänen maailmansa on liian suuri määriteltäväksi tyhjentävästi.

Siksi on tärkeää muistaa kielen ”likiarvoisuus” – ja olla vetämättä liian tiukkoja rajoja asioiden ympärille. Tästä poikki ja tuohon kierteet -metodia kannattaa höllätä.

Tämä pätee Raamatun opetukseen, rukoukseen – ja karismaattisissa piireissä profetioihin tms.

Osa ”raamatturuseteista” (eli opetuksellisista hairahduksista) johtuu liian konkreettisesta kielen tulkinnasta.

Esimerkiksi se, että joku joskus on opettanut Hesekielin nilkkavesi-polvivesi-lannevesi-uimavesi -kokemuksen perusteella viidestä voitelun tasosta, voi liian tiukasti otettuna viedä opetuksen raiteiltaan; opetus alkaa muistuttaa enemmän gnostilais-newagemaista esoteerista tietoa kuin kristinuskoa. Kieli muistuttaa kristillisyyttä; sisältö on gnostilaisittain/newagelaisittain värittynyttä.

Tähän väliin varoituksen sananen – joka sekin liittyy kieleen. Kannattaa varoa hyppimästä paniikissa seinille, jos new ageri ja kristillinen julistaja käyttää samoja sanoja. Siinä ei ole mitään kummallista. Puhumme oman kielemme sanoin. Aivan niinkuin ”ja” ja ”ei” ovat kummankin käytössä, on käytössä osa hengellisestä termistöstä. Se että osa new agereista käyttää shekinah -sanaa, ei tee sen käytöstä kristitylle väärää. Onhan samainen sana Raamatun alkukielessäkin.


Kristittyinä elämme erilaisia vaiheita. Uudessa testamentissa välittyy ajatus siitä, että kristityn on tarkoitus kasvaa: lapsesta täyteen ikään, ailahtelevuudesta vakauteen ja kypsyyteen. Missään vaiheessa ei sinällään ole mitään väärää. Jos emme kasva tai taannumme, on jossain vikaa, vikaa, joka on korjattava.

Tasokristillisyysopetuksen ongelma on mielestäni muun muassa se, että siinä helposti ajaudutaan arvottamaan ihmisiä ”tason” mukaan. Taustaoletuksena (ainakin minun kohtaamassani) opetuksessa on, että ihmeitä tms. tapahtuu eniten (tai suurempia ihmeitä) ylemmillä tasoilla.

Raamatun – etenkään Uuden testamentin – kokonaisuus ei ymmärtääkseni tue tällaista tasokristillisyysyttä tai ”erityistä” voitelua tai ”erityistä” paikkaa, jossa Jumala ilmestyy.

Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan. Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.

Kohdassa tulee esille kaksi asiaa:

Ensinnäkin Kristuksen tahto varustaa kaikki palvelutyöhön, Hänen ruumiinsa rakentamiseen. Hän haluaa, että kaikki pääsisivät samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen, Kristuksen täyteyttä vastaavaan kypsyyteen ja kasvaisivat kaikin tavoin kiinni Kristukseen.

Toiseksi erilaisuus liittyy Kristuksen armon rikkauteen ja tarkoituksenmukaisuuteen; kunkin jäsenen on tarkoitus toimia tehtävänsä mukaan, jotta ruumis kasvaisi ja rakentuisi rakkaudessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s