778. Mitä tapahtuukaan, kun likiarvosta tulee absoluuttinen totuus?

778. Mitä tapahtuukaan, kun likiarvosta tulee absoluuttinen totuus?

Jumala. Kirkkaus. Kuvaamaton. Jumala, jota emme voi täysin ymmärtää. Ehkä – vielä vähemmän (etenkään tyhjentävästi)- kuvata.

Kun puhun/kirjoitan Jumalasta, puhun/kirjoitan omaa todistustani. Sitä, miten Hänet olen elämässäni kokenut. Todistus suodattuu elämäni ja kokemukseni kautta. Se on todistus minun henkilökohtaisesta kokemuksestani.

Annan nimiä kohtaamalleni. Käytän kielikuvia kertoessani kokemuksistani. Yritän kertoa asiani ymmärrettävästi.

Kuvaukseni jää väkisinkin likiarvoksi.

Nöyryyttä Jumalan, Pyhän, Kirkkauden edessä, sitä toivon. Sitä, että en asetu totuuden mittariksi, leiki Jumalaa ja/tai pysytä omaa epäjumalaani – ja pahimmillaan johda toista harhaan.

Historian varrella ja nykyisinkin on käynyt niin, että uskon todistuksesta ja kuvauksesta on tullut ”absoluuttinen totuus”. On unohdettu, että sanamme meitä suuremman edessä ovat likiarvoja. Lauseista tulee opinkappaleita, joita puolustetaan henkeen ja vereen. Arvostella ei saa. Jos joku niin tekee, hänelle käy kalpaten.

Tilanne alkaa muistuttaa rippileirillä näkemääni iltaohjelmaa: Kesäteologimme kertoi värikkään kertomuksen siitä, kuinka hän tammikuussa liikkui Helsingissä metrolla paikasta A paikkaan B, ja kuinka hänen taaksensa joku tipautti joulukuusen. Iltaohjelman ideana oli kertoa kertomus äänenpainoja myöten eteenpäin muuttumattomana. Eipä mennyt kuin kaksi kertojaa eteenpäin, kun Helsinki oli muuttunut Mallorcaksi ja kuusen parvekkeelta putoamiseen tullut uusia vivahteita.

Samaan tapaan voi käydä uskon todistuksen/kuvauksen kanssa; aito ja oikeakin voi muuttaa suuntaa, kun riittävän moni kertoo ajatuksia eteenpäin. Ongelmaksi tulee myös se, että jotkut näistä uskon kuvauksista tulevat toiselta kielialueelta (tai jos ajattelemme Raamattua, toisen kulttuurin vaikutuspiiristä). Taustan tuntemus ei ole pahitteeksi tuota kuvausta eteenpäin jaettaessa. Ei olisi yhtään pahitteeksi, jos lähdekin mainittaisiin.

Ihmettelen näitä käsissäni ”raamatturusettien” sekasotku. (”raamatturusetiksi” nimitän opetusta, jossa on otettu jokin Raamatun jae tai jakeen osa ja sillä perustellaan opetus) Seuraavassa kirjoituksessani enemmän ruseteista.

Vastaa