Kuka vei kirsikat kakusta?

Kuka vei kirsikat kakusta?

Artikkelissani Monopolista moninkertaistumiseen  kirjoitan:

Olen ollut jokusen verran tekemisissä verkosto/suosittelumarkkinoinnin kanssa matkan varrella. Eräs kysymys, joka on esitetty kerrottaessa tuon markkinointitavan eduista on seuraava: Jos sinulla on oma yritys, mikä silloin on kasvusi ”pullonkaula”? – Yleensä vastaamme tuohon: raha, aika tai valmistettavan tuotteen/palvelukonseptin rajallisuus.

Suosittelu/verkostomarkkinoinnin ideahan on siinä, että kaveri kertoo kaverille, ja koko kaveri/tuttavaverkosto tekee työtä tuotteen/palvelun/konseptin markkinoinnin eteen, ja markkinointikapasiteetti moninkertaistuu: 100 saa myyntiä enemmän aikaan kuin 1.

Kyseisen markkinointitavan mukaan myös hyödyn pitäisi tulla kaikille, koko tiimille. Joissakin verkosto/suosittelumarkkinoinnin valinneella yrityksellä systeemi ei toimikaan noin: Syntyy epäterve kilpailutilanne, jossa tiimi taistelee markkinoiden kultakimpaleista. – Tai koko tiimi ei oikeasti hyödy, vaan joku ”huipulla”. Tuosta kumpuavat ajoittaiset pyramidihuijaussyytteet ja -tutkinnat.

Sama riski piilee erilaisissa yhteisöissä (työyhteisössä, hengellisissä yhteisöissä, jne.). Sen mukaan, onko kysymys yrityksestä tai hengellisestä yhteisöstä

  • tiimityöstä ja sen hyödyistä
  • yhteen hiileen puhaltamisesta
  • Kristuksen ruumiin rakentamistesta
  • lahjoilla palvelemisesta

John C. Maxwell on kirjoittanut 21 johtajuuden lainalaisuudesta. Niistä yksi kuuluu: Johtajat löytävät tiimille tien voittaa.

Liian paljon on näennäistä tiimityötä.

Olemme tiimi. Sellainen ”tiimi”, jossa kaikki tekevät työtä tiimin eteen ja yksi poimii kirsikat kakusta, kun sattuu niistä tykkäämään:

Minä olen saattanut yrityksen tähän malliin. / Minun seurakuntani on kasvanut./ Minä olen kehittänyt./ Minä olen kouluttanut./ Minä olen myynyt.

Eri variaatioita kirsikoista kakun päällä.

Johtaja on tärkeä. Johtajuus on tärkeä. Silti ”minän” taustalla on joukko ihmisiä, jotka ovat tehneet työtä yhteisön (yrityksen, seurakunnan, seuran, jne.) eteen. ”Minä” on tiimistä puhuttaessa väärä sana. Me on oikea sana. Muuten tiimityö muistuttaa pyramidihuijausta; tiimi tulee työllään pukanneeksi johtajansa suosion kukkuloille jääden itse vaille ansaitsemaansa vaivan palkkaa.

Tiimityön irvikuvaksi tilanne muuttuu, jos tiimityö muuttuu makoisten kirsikoiden valkkaamisesta ikävien asioiden siirtämiseen jonkun ”tiimiläisen” kontolle. Kun kaikki ei mene putkeen, tiimin ”johtaja” (tai joku muu) vierittää syyn jonkun ”tiimiläisen” niskoille. Lojaalius tiimille edellyttää epäkohdista – erityisesti johtajaan kohdistuvista – vaikenemista. Tiimi on kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen työyhteys.

Tällaisen tiimin motivaatio, tyytyväisyys ja tuottavuus vähenee. Työntekijöiden tai jäsenten rivit harvenevat ja vaihtuvuus on suuri.

Tämän pitäisi olla hälytysmerkki siitä, että jotain on hullusti. Tosin erityisesti kirsikoita kakusta hamuavalle ”minälle” tällä ei liene kovin paljon merkitystä ennen kuin oma asema kirsikkaisen kakun äärellä on uhattuna. Tätä saattaa minä-keskeinen johtaja onnistua pitkäänkin viivyttämään, jos onnistuu löytämään ”tiimistään” syntipukin asiaintilalle.

Tämä on tuhoisaa mille tahansa yhteisölle. Pakotettu motivaatio ei pitkälle kanna. Tekohymyn takaa paistaa väsymys, ehkä perinpohjainen uupumus. Ollaan tekevinään, vaikka ei tosissaan tehtäisikään. Uupunut ei jaksa tehdä.

Työstä, vaikka sitä on saattanut aluksi rakastaa, on mennyt hohto. Ei millään jaksaisi. Näköalattomuus tulee kuvaan. Usein vieläpä kovin lamaannuttavasti: Ainoa mahdollisuus näyttä olevan roikkua mukana.


Kysymys voi olla väärinymmärretystä johtajuudesta. – Kysymys voi olla myös narsistista tai narsismiin taipuvaisesta luonteesta ”minän” takana. Siksi kannattaa perehtyä narsismiin lukemalla narsistiaiheisia kirjoituksia. Niitä on internet pullollaan suomeksi ja englanniksi. Hyviä kirjoja ovat Naamiona terve mieli ja Narsisti esimiehenä. Kirjoitusten ja kirjojen antamat näkökulmat voivat antaa kovastikin nimiä aiemmin selittämättömiksi jääneille tempauksille.

Väärinymmärretty johtajuus on helpommin ratkaistavissa kuin narsistisen luonteen aiheuttamat ongelmat. Narsistiin eivät tavanomaiset pelisäännöt päde. Hän on käsissä kuin elävä made, joka pyrkii luiskahtamaan käsistä. (myös noista piirteistä kirjallisuudessa on hyviä kuvauksia) Tavan tallaajaan perusteltu järkipuhe yleensä tepsii edes jossain määrin.

Järkipuhetta kannattaa yrittää. – Siinä oikeastaan onkin oiva narsistitesti: järkipuhe herättää narsistin siinä määrin, että hänestä todennäköisesti tulee järjen puhumista yrittäneen arkkivihollinen ja viimeinenkin harmonian ripe näiden kahden välillä on tiessään.

Jos järkipuhe ei auta, varmaan Raimo Mäkelän klassisin sanoin: Taistele tai pakene. Jos sinulla on voimia tehdä työtä tiimin eteen ilmapiirin puhdistamiseksi ja voimia kestää itseesi kohdistuvat hyökkäykset, anna palaa. – Jos tilanne käy kestämättömäksi etkä enää jaksa, järkevä vaihtoehto on etsiä yhteisö, joka voi paremmin (sama pätee työyhteisöön kuin hengelliseen yhteisöönkin).

Kristittynä voit luottaa johdatukseen. Aina tie avautuu ajallaan: uuteen työhön, hengelliseen yhteisöön, ystäväverkostoon, palvelutehtävään.

Erityisesti narsisti rakastaa luoda illuusioita, kuten sen, että hän asettuu usein ”messiaaksi” ympäristössään ts. hän antaa ymmärtää, että elämää ei ole muualla kuin hänen yhteisössään, tiimissään, yrityksessään. (Manipuloinnista eilen kirjoitinkin) Hän voi saada aikaan, että hänen vaikutuspiiriinsä tuntee polttaneensa kaikki sillat takanaan. Tarvitaan pioneerihenkeä rakentaa edes kevyt silta johonkin suuntaan ulkomaailmaan. Joskus saattaa joutua heiluttamaan valkoista lippua niiden edessä, joita on pitänyt arkkivihollisinaan. Tietyn alan ammattilainen saattaa joutua hakemaan aiemmin halveksimaltaan tai haukkumaltaan kilpailijalta töitä – tai uskonyhteisöstä lähtenyt hakeutumaan jonkin yhteisön hoteisiin, jota hän on aiemmin pitänyt kerettiläisenä (ahdas yhteisö jakaa helposti ihmiset meihin ja heihin).

Joskus on hypättävä tuntemattomaan, kun tilanne on ollut järjetön ja kestämätön. Rakennettava vaikka pikasilta – tai uitava, jos ei muuta keksi. Oman jaksamisen ja eteenpäinmenon takia on tärkeää toimia johonkin suuntaan. On itsensä arvostamista, että ei suostu kynnysmatoksi. Kyvyille tai kutsumukselle on arvoistaan käyttöä jossain muualla.

Vastaa