772. Huh, huh, mikä vääntö

Tässä artikkelissa avaudun pikkuisen tavanomaista enemmän rukouselämästäni.

Oikeastaan siitä saakka, kun olen tullut tutuksi rukouksen kanssa 80-90 -lukujen taitteessa, olen hämmästellyt (esi)rukouselämäni yhtä piirrettä, jolle sanoja sain siinä vaiheessa, kun joku puhui nk. synnytyskivuista.

(Esi)rukouksen aika jonkin asian puolesta tuntuu kestävän kohdallani tietyn ajan – joskus lyhyen pyrähdyksen joskus maratonintuntuisen ajanjakson. Saan jonkin asian tai jonkun ihmisen sydämelleni ja sitä asiaa tai ihmistä kannan rukouksin, kunnes helpotus tulee sisimpääni. Silloin tiedän, että rukousosani on tehty. Joskus rukous on kirjaimellisesti sanattomia huokauksia. On vain merkillinen – levoton, taakanalainen olo. Täytyy rukoilla, vaikka ei täsmälleen tiedä minkä vuoksi. – Joskus myöhemmin saan selvyyden asiaan, joskus ajanjakson tarkoitus tuntuu jäävän arvoitukseksi.

Ajoittain olen kokenut tuona ajanjaksona tunteen, jolle lähin vastaava sana on lamaantuminen. Tuntuu kuin mikään ei liikahtaisi ennen kuin sillä alueella, minkä puolesta rukoilen, jokin liikahtaa.

Viimeisten viikkojen aikana olen ollut ajanjaksossa, jossa olen tiennyt, että jonkin on välttämätöntä liikahtaa, ennen kuin asiat etenevät – ja kuten edellä kerroin rukouselämästäni – tulee sisikuntaan helpotus.

Tähän tilanteeseen sain kahta kautta rohkaisun sanan. Siinä palattiin ajatukseen ”synnytyskivuista”.

Blogininaislukijat, jotka ovat lapsen synnyttäneet, tietävät kielikuvan konkreettisesti. Siksi rohkaisun sanat varmaan minullekin sanottiin ”naisen kielellä”, että ymmärtäisin.

Rohkaisun sanoissa muistutettiin siitä, että juuri, kun lapsen syntymä on lähellä, on kaikkein vaikeinta. Voimat ovat lopussa. Ei millään jaksaisi. Tarvitaan jota kuta, joka tsemppaa. Tarvitsee vielä uskoa, että pian se on ohi ja se kannattaa.

Rohkaisuun liittyi ajatus siitä, että Herra antaa tuollaisia tsemppaajia ympärille.

Rohkaisuun liittyi ajatus siitä, että ei ole aika luovuttaa, vaikka kuinka väsyttäisi. Elämän voimasta uusi syntyy. Minun tehtäväni on (sanankäänteitä on vähän vaikea kääntää suomeksi, rohkaisussa käytettiin sanaa ”push” (ponnistaa, puskea), jolla on myös englannikielisessä maailmassa lyhenteenä merkitys push until something happens, rukoile, kunnes jotain tapahtuu) ponnistaa/puskea, kunnes se, mikä on syntymäisillään, syntyy.

Oikeasti, pakko sanoa, että olipahan vääntö! – Joka tapauksessa tänään havahduin siihen, että rukoustaistelu on ohi, ”se jokin” on liikahtanut, elämä jatkuu vähän helpompiluonteisena.

Ihan tarkkaan en osaa analysoida, mistä kaikesta väännössä on kysymys. Yksi selkeä asia ainakin on, että blogini viimein nytkähti siihen suuntaan, mihin sitä olen ajatellut ts.

tästä Kanssasi lähteellä – Source Production -sivustosta tulee erilaisten julkaisujen solmukohta:
Julkaisemme täällä mieheni Arto kanssa valokuvia ja – toivon mukaan pian valmiit – kaksi kirjaa. Lisäksi julkaisemme täällä erilaisia artikkeleita, jotta erilaiset lukijaryhmät tulevat palvelluiksi: Ne, jotka haluavat saada sanoja hengelliseen väkivaltaan/narsismiin, löytävät etsimänsä; ne, jotka haluavat rakentua rohkaisun ja Raamatun Sanan kautta, löytävät kaipaamaansa; ne, jotka etsivät silmänruokaa valokuvista, saavat niitä katseltavakseen (ja tilattavakseen, jos haluavat jonkun omakseen)… Katsotaan, mihin tie vie.

Pyydän lukijoiltani kärsivällisyyttä vaiheessa, jossa blogi ajoittain voi elää vilkkaastikin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s