Elinvoimainen elämän sana

Hesekiel on oudossa tilanteessa. Herra on vienyt hänet keskelle laaksoa, joka on täynnä kuolleita luita. Itse asiassa rutikuivia luita, luita, jotka ovat olleet siinä kauan.

Rutikuivien luiden äärellä Jumala kysyy Hesekieliltä:

Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?

Vastauksessaan Hesekiel taipuu Herran tahtoon:

Herra, sinä sen tiedät.

Herra antaa Hesekielille sanan, joka hänen on luille julistettava:

Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon.

Hesekielin kirja jatkaa:

Minä puhuin saamani käskyn mukaan —

Tuossa puhumisen hetkessä alkoi tapahtua näkyviä asioita: alkoi kuulua kovaa kalinaa, kun luut lähenivät toisiaan ja liittyivät yhteen nivel niveleltä, niiden päälle kasvoi jänteet ja liha ja että nämä saivat nahan ympärilleen.

Herra kehotti Hesekieliä:

Ihminen, kutsu sanallasi henkeä ja sano sille: Näin sanoo Herra Jumala: Tule, henki, tule taivaan neljältä tuulelta ja mene näihin surmattuihin, niin että ne heräävät eloon.

Kun Hesekiel puhui sanoja käskettyjä, elämä tuli luihin.

Pysähdyin sanaan elämä.

Olen kirjoittanut väärinymmärretystä auktoriteetista, profetoimisesta tai julistamisesta. Tuossa kohtaamassani ”auktoriteetissa” tai ”profetoimisessa/julistamisessa” ja sitä koskevassa opetuksessa käsketään ja komennetaan. Ajoittain taustalta pilkahtaa omat intressit, ajoittain katkeruus ja kostonhalu. Erityisesti katkeruuden ja kostonhalun marinoimat julistukset ovat helposti tuhonmakuisia. Niissä julistetaan elämän sijasta tuhoa ja tuomiota.

Aihetta rukouksen näkökannalta olen pohtinut elävän elämän esimerkkien kautta muun muassa kirjoituksessani Vastaanrukouksen vastarukous – vai miten se meni? 

Meidän tehtävämme rukouksessa ja julistuksessa (tai profetioissa) on sanoa se, minkä ymmärrämme Jumalan puheeksi ja tahdoksi, ei julistaa omaa katkeruutta tai revanssinhalua – tai yrittää junailla ihmisiä tai olosuhteita meidän mielemme mukaiseen suuntaan.

 

Tavallaan tämän näkeminen on sisuunnuttanut. Tassut vain syvemmälle maaperään ja paikoillaan olemme siinä, minkä paikan ymmärrämme oikeaksi. Ja tiedän täsmälleen, että millään moisista ”rukouksista” ei ole laillista oikeutta koskettaa hiustupsuanikaan. – Vastaanrukouksen vastarukous – vai miten se meni? 

Näissä tilanteissa olen nähnyt sen, kuinka Jumalan ”elämän sana” on moninverroin elinvoimaisempi kuin tuhonjulistus, jopa elinvoimaisempi kuin mahdottomilta näyttävät tilanteet ympärillä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s