Tie rauhaan

Tie rauhaan

Kun laitat blogini alalaidassa olevaan hakukenttään sanan ”rauha”, saat tulokseksi tekstiä rauhasta kymmenen artikkelin verran. Yksi kirjoituksista on Positiivisia rukouksia ja rauhankylvöä . Artikkelissa viittaan siihen, että rukouksemme toisten ihmisten puolesta ja/tai suhtautumisemme heihin heijastuu sekä heidän että meidän elämäämme. Niitämme sitä, mitä kylvämme.

Kuva rukouksesta voi vääristyä ja rukouksesta (ja/tai ”profetiasta”) tulla katkeruutemme jatke.

  • jos alamme käskemään ja komentamaan ja/tai määrittelemään, miten MEIDÄN mielestämme asioiden pitäisi tapahtua
  • jos olemme vihaisia tai suuttuneita jolle kulle, myös rukoukset ovat vaarassa muuttua vihaisiksi ja suuttuneiksi.

Jaakob osoitti tällaisen asenteen mielettömyyden:

Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Tämä ei käy, veljeni! Eihän samasta lähteensilmästä pulppua makeaa ja karvasta vettä. Ei viikunapuussa kasva oliiveja eikä viiniköynnöksessä viikunoita, vai mitä, veljeni? Samoin ei suolaisesta lähteestä juokse makeaa vettä.

Sanooko Jaakob tässä, että ylistys ja kiitos sulkee pois karvauden? Onko kiitos ja ylistys idioottivarma rokote pahaa vastaan? Näin pitäisi olla, MUTTA ei ole. Tähän EPÄSUHTAAN ja JÄRJETTÖMYYTEEN Jaakob tarttuu. Kun luonnossa lähteensilmä on joko makea tai karvas, tulisi ihmisen olla johdonmukainen tekemisissään ja sanomisissaan. Kun kiitämme ja ylistämme Jumalaa, meidän ei pitäisi kaiken järjen mukaan kirota ihmistä, Jumalan kuvaksi luotua.

Jaakobin käyttämä, kiroukseksi käännetty, sana on καταρα [katara]. Sanan juuret ovat kahdessa sanassa κατα ja αρα. Näistä κατα merkitsee muun muassa ´mukaan, vastaan´ ja αρα ´odotusta/odotusarvoa, kirousta´. Kirous on näin ollen ajateltavissa ´vastaanrukoukseksi´ tai sellaiseksi, että ´odotetaan jollekin asioita, jotka ovat tätä vastaan´. Jaakob laittaa jarrut päälle tuollaiselle ”rukoukselle”:

Tämä ei käy, veljeni!

Paavali kuvaa rukousta hedelmineen seuraavasti:

Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.
Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.

Huolissaan olemisen sijasta tulee saattaa kaikki mitä itse kukin tarvitsee rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Sanoissa ei ole tietoakaan käskemisestä, komentelusta tai manipuloinnista. Kysymys on uskon luottamuksesta ja nojautumisesta Jumalaan.

Kysymys ei ole rauhattomasta kimpoilusta asioiden kanssa, vaan levosta ja rauhasta, joka on yli kaiken ymmärryksemme, kirjaimellisesti ´yli kaiken, mitä meillä on´. Kysymys on jostain, mikä varjelee meille ja mielenrauhallemme tärkeimmän, sydämemme ja ajatuksemme, voittoisan uskonelämämme kannalta tärkeimmässä: Kristuksessa Jeesuksessa.

Vastaa