742. Pääsiäisen paradokseja

742. Pääsiäisen paradokseja

Ajoittain polku hämärtyy, aiemmin selkeä näky katoaa.

DSC_3607

Sanomme:

Herra, ethän sinä tästä puhunut…

Miksi siellä, missä piti olla elämä…

DSC_3609

…onkin kuolema..?

DSC_3613

On niin vaikea uskoa, että kuolemasta koituisi elämää – tai jokin rankka asia voisi jotenkin olla osa Jumalan hyvää suunnitelmaa.

Ehkä tätä kautta ymmärrämme häivähdyksen siitä tunteiden vuoristoradasta, mitä Jeesuksen opetuslapset/seuraajat ovat käyneet pääsiäistä edeltävällä viikolla: Tien kuningasajatuksista kieltämiseen, tien uskonrohkeudesta uskon romuttumiseen, tien Lasaruksen kuolleista herättämisen jälkimainingeista ristin juurelle Golgatalla.

Kysymyksen on täytynyt olla epätoivoinen:

Mitä nyt tapahtuu?

_DSC4775

— Itse, omassa ruumiissaan, hän ”kantoi meidän syntimme” ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. ”Hänen haavansa ovat teidät parantaneet.” (2. Piet. 2:21-24, yksi Hiljaisen viikon maanantain teksteistä)

Vastaa