Tämän kirjoitukseni pohjustukseksi kannattaa lukea artikkelini Kysymyksiä, joita en ole miettinyt http://pauliinakuikka.wordpress.com/2014/04/05/kysymyksia-joita-en-ole-miettinyt/

Olin odottamattomien kysymysten edessä. Kysymykset koskivat minua, tavoitteitani, unelmiani.

Enhän minä niitä ollut ajatellut. Olin ajatellut melkein ja pelkästään vain muita.

Kristillisen hyveellistä ja epäitsekästä. Niin ymmärsin. Antamassa ja jakamassa. Vahvana pysyvä ja aina iloinen. Aina valmis, kun pyydetään jotain. Vai olinko sittenkin ”kiltistynyt” niin, että minulla tosiaan oli vain toisten tahto, ei omaa tahtoa – ei ehkä Jumalankaan tahtoa? Eikö epäitsekkyys ole Jumalan tahto? Eikö Raamattu tue kuvaamaani käytöstä?

Ei välttämättä tuossa muodossa kuin olin sen omaksunut. Kuvaavaa tilanteelle oli episodi eräästä juhannustapahtumasta, jossa tukka putkella tein kaikenmoista tarpeellista. Juhlien jossain vaiheessa tajusin, että jakkutakkiini oli tarttunut tarra, jossa luki:

Kukka -kynnysmatto
9,90 €

Varmaan tarttunut matosta, jonka olin laittanut kokousteltan sisäänkäynnin eteen teltan pystytyksen tienoilla.

Kukka -kynnysmatto. Tärkeä ja tarpeellinen. Kaikkien poljettavana. Halpahintainenkin.

Sekä on kristityn osani? Kumartaa sinne ja niiata tuonne. Miellyttää kaikkia – tai ainakin yrittää olla hyvä miellyttämisessä?

Jumalan tahto tuppaa hukkumaan kaikkien muiden vaateiden alle tai saatamme alkaa alitajuisesti pitää Jumalan tahtoa ”ylimääräisenä”, joka on taakkana tuon kaiken miellyttämisen päällä.

Miten eri tavoin Jeesus ilmoitti tehtävänsä ja kutsunsa! Lainaan jakeet Matteuksen evankeliumin 11. luvusta asiayhteydessään:

Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:
”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
”Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.

Jeesuksen ies ei ole kuorma kuorman päälle. Jeesuksen ies ei sovi toisten ikeiden päälle. Jeesuksen ies on laitettava yksinään. Ensin on muut ikeet riisuttava. Jeesuksen ies on jokaiselle juuri sopiva.

About the Author

Pauliina Kuikka ()

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: