1 Comment

Johanneksen evankeliumin luvusta 6 löydämme ajatuksen: Jeesus on elämän leipä.

Edeltävissä jakeissa kerrotaan, kuinka Jeesus ruokki viidellä leivällä ja kahdella kalalla noin 10-12 000 ihmistä. Seuraavana aamuna Jeesusta kuuntelemaan tulleella ihmisjoukolla oli edessään kadonneen Jeesuksen mysteeri. Jotkut olivat nähneet hänen opetuslastensa nousevan veneeseen ja suuntaavan kohti Gennesaretin vastarantaa. Jeesus ei ollut lähtenyt opetuslasten mukaan. Silti Jeesusta ei näkynyt missään. Ihmisten ratkaisu oli pyrkiä kalastusveneiden kyytiin ja mennä sinne, minne tiesivät Jeesuksen opetuslasten suunnanneen, Kapernaumiin.

Luonnollista lienee, että veneisiin ei mahtunut 10 000-12 000 ihmistä, vaan jollakin tapaa valikoitu joukko.

  • Oliko se, jolla oli vara maksaa?
  • Oliko se, joka oli nopein ja ehkä pikkuisen röyhkein?
  • Oliko se, vaikutusvaltaisin? Sitä emme tiedä. Epäilen, että joukko ei ollut ainakaan ”köyhin ja kipein” tai aliarvostetuin.

Luvun 6 keskivaihe kertoo ihmisten etsinnän motiiveista ja siitä, kuinka Jeesus niihin tarttui:

Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi.

Mitä Jeesus tähän etsintään vastasi?

Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.

Käskeekö Jeesus asettumaan laakereilleen ja tavoittelemaan pelkästään ikuisuutta? Jeesuksen kärjistyksen kärki ei ole noin yksioikoinen. Neuvoa edeltävissä sanoissaan Jeesus toteaa, että Häntä etsivien ihmisten motiivi oli lipsahtanut syrjään tärkeimmästä, Jeesuksen itsensä etsimisestä, leipäihmeen toisinnon etsimiseen. Erityisesti, jos oletukseni siitä, että järven toiselle puolelle veneiden kyytiin lähtenyt joukko ei ollut ”köyhin ja kipein”, nämä eivät olleet leipäihmeen tarpeessakaan.

Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?

Nyt ei enää ollut kysymys valmiiksi eteen tuodusta leivästä, vaan siitä, miten kysyjät voisivat tehdä, jotta he tekisivät Jumalan tekoja. Ehkä nämä ihmiset ajattelivat Jumalan tekoja ihmeinä. Jeesus ei pitänyt ”ihmekurssia”, vaan ohjasi heitä uskomaan Häneen, jonka Jumala on lähettänyt:

Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.

Jeesus haastetaan vielä tekemään jokin raflaava ihme. Aivan kuin edellisissä ei olisi ollut tarpeeksi. Olettaen, että Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan kerronta on aikajärjestyksessä Johanneksen kuvaamaa tilannetta edeltävät ainakin

  • Gerasan alueella pahasti pahan vallassa olleen miehen vapauttaminen
  • Jairoksen tyttären sekä nainilaisen lesken pojan kuolleista herääminen
  • verenvuodosta kärsivän naisen paraneminen. Parantuneiden joukossa oli myös ainakin
  • yksi spitaalinen
  • Kapernaumin sadanpäällikön halvaantunut palvelija
  • kaksi sokeaa ja
  • yksi mykkä. Kotikaupungissaan Jeesus oli parantanut
  • yhden halvaantuneen ja muutamia muita.

Kysyjät peräsivät vakuutta(vampa)a ihmettä.

Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet?

Mooses antoi meille mannaa, mitä sinä annat meille?

Jeesuksen vastaus ei ole manna taivaasta. Ei edes toinen leipäihme – tai mikään muukaan ”ihme”.”

Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.

jeesuksen-vastaus-on-han-itse

About the Author

Pauliina Kuikka ()

One Reply to “Ihmeiden nälkä”

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: