Uhriutumisesta uljaasti eteenpäin

Uhriutumisesta uljaasti eteenpäin

Narsistin parantumisessa kantona kaskessa on se, että tämä ei tunnusta olevansa narsisti. Hänelle helpompaa on etsiä vikaa muista kuin oman nutun alta.

Uhrin kohdalla ovat pullat paremmin uunissa parantumisen suhteen. Erityisesti silloin, kun uhri alkaa miettiä tapahtumankulkua ja syytä siihen, miksi hän ajautui narsistin völjyyn.

Kipe(r)ä kysymys

Muutama vuosi sitten havahduin hakeutuneeni peräjälkeen narsistien seuraan ikään kuin en olisi oppinut ensimmäisestä tai toisesta kokemuksestani mitään. Aloin pohtia, MIKSI näin käy kerta toisensa jälkeen.

Valintojani miettiessäni ja katsellessan narsistien lähipiiriä tajusin, että heidän ympärillään oli liuta ihmisiä, joita elämä tavalla tai toisella oli murjonut, ihmisiä, joille narsisti osasi antaa toivoa ja tukea. Minä olin yksi tällaisista ihmisistä. Kiltteydestä kipeä. Läheisriippuvainenkin.

DSC_4348

Tiesin paljon näistä asioista. Olin niistä opettanutkin. Jokin omassa sisikunnassani oli siitä huolimatta hullusti.

Kun löysin kivun oikeille lähteille, alkoi toipuminen. Minun oli suostuttava siihen, että näin narsismin lähipiirissäni, jopa perheessäni. En vain jossain puolitutussa.

PH2

Erikoinen vai narsisti?

Alun alkaen pidin kohtaamiani narsisteja vain korkeintaan vähän erikoisina erikoisine piirteineen, en tajunnut, että heidän ”erikoisuutensa” oli narsismia, ennen kuin asiantuntijaluento sai minut tajuamaan, että he olivat narsisteja eikä se, mitä he tekivät tai toimivat, ollut normaalia tai oikein. Minun oli myös tunnustettava se, että myös niissä henkilöissä, joiden olisi pitänyt tarjota tukea ja turvaa oli narsistisia piirteitä – jotka taas olivat seurausta heidän lapsuudenkotinsa tragediasta, jonka seurauksena taasen perheenjäsenet reagoivat kukin omalla tavallaan, osa narsistisesti, osa taas altistuen narsismille. Siinä selitys sille, että olin niin ”tottunut” narsismiin, että se oli minulle ”normaali” ympäristö elää ja olla. Siksi suostuin melko mukisematta toimimaan heidän kanssaan – tai pikemminkin heidän ehdoillaan.

Kun uskosta tulee osa tragediaa

Minun kohdallani osaksi tragediaa tuli usko. Usko, jonka olisi pitänyt tukea tervettä kasvua tuli narsismin mahdollistaja. Usko mahdollisti narsistille temmellyksen kentässä – ja toisaalta piti ideaalina narsismille altistavia piirteitä, kuten pyrkimystä rauhaan kaikkien kanssa. Siinä minä taas olin hyvä antaen periksi rajoistani, suostuen ja pitkälle mennen narsismin tukemisessa.

Syiden ja seurausten tajuamisella on ollut suotuisa vaikutus nykyisyyteni. Uskallan kulkea uljaasti eteenpäin. Mitätöinti on menettänyt merkitystään. Pelko ei pidä enää paikoillaan.

_DSC6182

 

Vastaa