No Comments

Eilen kirjoitin positiivisista rukouksista. Tänään mielessäni ovat, positiiviset, toista nostavat teot.

Kaksi on enemmän kuin yksi ja yhdessä kykenemme enempää kuin yksin, kun tuemme toinen toistamme yhteisen päämäärän eteen. Kun erilaiset ihmiset erilaisine lahjoineen työskentelevät yhteisen päämäärän eteen tulos on moninverroin parempi kuin yksi tai yhdenlaiset ihmiset tekisivät tuon saman. Tai – tarkemmin ajateltuna – kykenisivätkö he samaan?

Ajatellaanpa rakennustyömaata. Jos paikalla olisi pelkkiä naulapyssyn käyttäjiä, he saisivat rungon pystyyn – mutta jäisikö kunnon perusta tekemättä, vesijohdot ja sähköt – tai vaikkapa kunnon kate – laittamatta? Harva rakennusmies kykenee, jaksaa ja/tai on oikeutettu tekemään aivan kaikkia rakennuksella tarvittavia töitä.

Narsisti tai narsismiin taipuvainen ei kykene ajattelemaan noin. Vain sillä on narsistille väliä, miten hän nyt tai tulevaisuudessa hän hyötyy tilanteesta. Jos hän kokee, että tilanteesta tai ihmisestä ei ole hänelle hyötyä, hän viittaa kintaalla asialle. Jos hän kokee tilanteen tai ihmisen jollakin tavoin kannoksi kaskessa, hän tekee kaikkensa raivatakseen ”kannon” pois tieltä – tässä hän ei laske unettomia öitä enempää kuin kulutettuja voimiakaan.

Narsistin laskuoppi alkaa pettää: Kaksi samaan suuntaan pyrkivää, jos näistä kahdesta toinen kuin narsisti saisi suuremman roolin, ei ole enemmän kuin yksi vaan sisäinen katastrofi, josta hän ei pääse rauhaan ennen kuin häntä (hänen mielestään) vahvempi, kauniimpi, rohkeampi tai valovoimaisempi, on poissa hänen tieltään.

Rakennustyömaavertauskuvassa voisi ajatella niin, että jos sähkömies saisi kehuja, narsisti olisi valmis irtisanomaan sähkömiehen, vaikka ei itse osaisi sähköjä vetää. Hänen logiikkansa mukaan: Kaikki kehut ja kunnia kuuluvat hänelle – viis sähköistä.

Narsisti niittaa kasvun itsensä tasolle. Hänestä tulee kasvun määrääjä ja mittaaja, ”jumala”. Vertaa artikkelini Narsistikerroin ja N-tyypin johtajuus http://pauliinakuikka.wordpress.com/2013/09/24/narsistikerroin-ja-n-tyypin-johtajuus/ Ei hänen jakeluunsa mene, että ei sillä ole väliä työskenteleekö kirvesmiehenä tai sähkömiehenä, arkkitehtina tai hanslankarina, kunhan tekee sen, minkä osaa ja oma vahvuus on ja rakennus valmistuu.

Vaikka emme olisikaan narsisteja tai siihen taipuvaisia, voi olla kiusaus käyttäytyä narsistin tavoin. Muistuttelisin silloin mieleen:

Silloin, kun nostan (työ)yhteisössä toista, se ei ole itseltä pois, vaan koituu kaikkien parhaaksi. Kaikilla on hyvä olla ilmapiirissä, jossa kilpaillaan toinen toisen kunnioittamisessa. Myös tuottavuus on taatusti toista luokkaa kuin kyräilyn ilmapiirissä.

About the Author

Pauliina Kuikka ()

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: