Virvoitus Herran kasvoista

Virvoitus Herran kasvoista

Daavid ylistää Herraansa ja todistaa Herran hyvyydestä muun muassa Psalmissa 103 seuraavasti:

Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.
Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.

Daavid muistuttaa itseään häntä kohdanneesta Jumalasta, joka armossaan antaa anteeksi KAIKKI synnit. Jumalasta, joka parantaa KAIKKI sairaudet. Jumalasta, joka ravitsee hyvyydellään. Jumalasta, joka saa Daavidin elpymään nuoreksi kuin kotka.

Psalmissa 41 kohtaamme Daavidin syvissä vesissä. Niissä hän vetoaa Herran uskollisuuteen elämänsä sotkun keskellä. Hän rukoilee kaikenkattavaa ratkaisua elämäänsä. Daavid tunnustaa synnit, joka ovat osa käsillä olevaa ongelmaa. Hän rukoilee sisäistä parantamista synnin seuraksista. Hän rukoilee ratkaisua ihmissuhteisiinsa ja häntä kohdanneisiin suoriin vääryyksiin.

Joskus tilanne on yhtä sotkuinen kuin Daavidin tapauksessa. Osa ongelmista johtuu siitä, että Jumalan ominakin poikkeamme tieltä, teemme vääriä ratkaisuja: rikomme itseämme, toistamme ja Jumalaa vastaan. Näihin asioihin suorasukainen kehoitus on Pietarin sanoja lainaten:

Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun. (Apt. 3: 19, 20)

Jos on poikennut pois, täytyy kääntyä ja palata takaisin. Niin yksinkertaista -ja niin vaikeaa. Kääntyminen ja palaaminen Kristuksen armoon turvaten on ainoa tie takaisin poispoikkeamisen tieltä. Vasta sen jälkeen tulee virvoitus. Vasta sen jälkeen tulee virvoituksen, eheytymisen ja uudistuksen aika.

Monesti olen mieheni kanssa kulkenut artikkelikuvan kuvaaman paikan ohi. Siellä on sinnikkäästi pystyssä pönttöuuni luukku auki kuin puita ja tulta odotellen.Tarkemmin katsoen jopa pelti on auki. Turha uunia on lämmittää, kun on taivas avara kattona. Kukaan ei jaksa niin paljon puita kantaa, jotta ympäristö toden teolla lämpenisi. Myös tämän ajan kristittyinä voimme rukoilla tulta ja virvoituksen aikoja samaan aikaan, kun puitteet ovat risana. Tuli ei paljon auta siinä tilanteessa. Tarvitaan rehellistä itse tutkiskelua Sanan ja Hengen valossa, parannuksen tekoa ja palaamista Kristuksen luo ja Hänen armoonsa. Virvoitus ja eheys tulee.

Osalla ongelmista ei ole suoraa tekemistä meidän ratkaisujen kanssa. Ihmiset ympärillä valitsevat tiensä. Joskus heidän ratkaisunsa on asettuminen meitä vastaan. Joskus ratkaisu on tietoinen. Edustamme heille jotain, mikä ei heitä miellytä. He kokevat tehtäväkseen kaikin tavoin yrittää tehdä tyhjäksi arvomme ja työmme. Joskus he toimivat vastoin parempaa tietoa, luulleen toimivansa oikein.

Psalmi 41 kuvaa Daavidin kohtaamia vaikeuksia: Kuoleman toivotuksia, ilkeitä ajatuksia ja aikeita, parjaamista, juonten punomista, juoruja, tyhjää lohdutusta (joka seuraavassa hetkessä kääntyy ilkeiksi ajatuksiksi), ystävän hylkäämistä:

Viholliseni toivovat minulle pahaa:
”Kunpa hän pian kuolisi,
kunpa hänen nimensäkin unohtuisi!”
Jos joku tulee minua katsomaan,
hän puhuu tyhjänpäiväisiä.
Hän tarkkailee minua ilkein ajatuksin,
lähtee pois ja ryhtyy heti parjaamaan.
Vihamieheni punovat juonia minua vastaan
ja kuiskuttelevat keskenään:
”Häneen on iskenyt kalman koura,
ei hän siltä sijaltaan enää nouse!”
Vieläpä ystäväni, johon luotin
ja joka söi minun pöydässäni,
kääntyy kopeasti minua vastaan.

Tällä ei välttämättä ole mitään tekemistä kohteen henkilökohtaisen tieltä poikkeamisen kanssa. Daavidin tarinasta tiedämme, että Saulille yms. riitti pelkkä Daavidin olemassaolo. Vaikka Daavid oli lojaali kuninkaalle, hänen voittonsa (vaikka ne hyödyttivät Saulin valtakuntaa ja kuninkuutta) edustivat Saulille uhkaa. Saul pelkäsi asemansa ja suosionsa menettämistä, vaikka Daavid todellisuudessa ei missään vaiheessa Saulia uhannut. Ongelma oli pikemmminkin siinä, että Saul oli ylpeydellään pelannut itsensä ulos Jumalan voitelusta. Jumala oli valinnut uuden kuninkaan ennen näitä päiviä. Saulin sota oli sota tuulimyllyjä vastaan. Siinä vaiheessa, kun Saul aloitti sotansa Daavidia vastaan, hänen sotansa oli käytännössä Jumalan jo päättämää asiaa vastaan. Ymmärrän Daavidin vetoomuksesta sen, että hän vetosi Jumalan lupaukseen kohdallaan. Daavid oli oikealla paikalla, Saul ei enää. Jumalan lupausten varassa Daavid pyysi Jumalan varjelusta, joka oli yli kaiken hänen ympärillään tapahtuvan.

Daavidin rohkea nojautuminen Herraansa juonsi juurensa Hänen suhteestaan Herraan. Tämä käy hyvin ilmi Psalmista 23. Lue tuttu psalmi mietiskellen. Mitä psalmi sinun elämääsi puhuu?

Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.


Vastaa