702. Turvallisesti Sanan ääressä

702. Turvallisesti Sanan ääressä

Matkani varrella olen kohdannut hyvin erilaisia tapoja suhtautua Raamattuun.

On niitä, joille Raamattu on ”tuosta poikki ja siihen kierteet” -tyylinen kirja, josta löytyy suorasanainen ja suoraviivainen vastaus joka elämän mutkaan kirjain kirjaimelta luettuna.

On niitä, joiden jäljiltä Raamattu muistuttaa enemmän siian tai lahnan ruotoa, koska siitä on riisuttu kaikki, mikä itsestä on yliluonnollista.

Yllätyksekseni olen kohdannut myös kummallisen fuusion näitä kahta: Periaatteessa tämä suhtautumistapa korostaa Raamatun arvovaltaa. Toisaalta siinä voi olla varsin omaperäisiä värityksiä:

Esimerkiksi Raamattuun ”liian uskonhenkisesti” vetoava saattaa saada otsaansa leiman menestysteologi tai
Varoitellaan ”liiasta Raamatun lukemisesta”, kun se voi ylpistää.

Kerron Sisälle sanaan – Lähelle Herraa -kirjoituksessani seikkailustani näissä mainingeissa: http://pauliinakuikka.wordpress.com/2012/12/11/sisalle-sanaan-lahelle-herraa/

Tällä hetkellä saan kiittää ystävääni Jennieriä siitä, miten suorasukaisesti hän käsitteli pelkoani hurahtamisesta menestysteologiksi. Hän antoi yksinkertaisen neuvon: Lue, mitä Sanassa sanotaan käsillä olevasta asiasta. Jos et uskalla lukea opetusta Sanan ympäriltä, lue itse Sana.

Näin tein. Luin Sanaa – ja Sanaa Sanan ympäriltä. Olin jo aiemmin oppinut, että vääristyneen raamatunopetuksen taustalla useimmiten oli jokin täysin asiayhteydestään tempaistu raamatunjae tai sen osa. Irrallista osaa ja jaetta oli tarpeen peilata osana laajempaa asiayhteytta ja Raamatun kokonaisuutta.

Itselleni oli suuri yllätys se, miten jotkut näistä ”menestysteologeista” käyttivät Sanaa. Esimerkiksi: Sanan äärellä oleminen on Herran kanssa olemista.

Tämä oli ihan toisenlaista kuin kuulemani muunnos, jossa Herran kanssa oleminen oli enemmän ”fiiliksissä” olemista.

Moneen otteeseen olen korostanut myös sitä, että Sanan lukeminen sinällään ei voi ylpistää. Sana on kuitenkin se, minkä kautta edelleen myös vuonna 2014 tulemme tutuisi Herramme kanssa. Jos sana kirkastaa eteemme Kristuksen sellaisena kuin Hän on, miten ihmeessä meistä voi sen takia tulla ylpeä?

Ylpeitä meistä tulee omavoimaisuudessamme ja suurissa luuloissamme, kun suhteutamme itsemme väärin Kristuksen rinnalla.Silloin kun ME saamme aikaan asioita. Silloin kun MINÄ rukoilee ja MINÄ saa rukousvastauksia. Silloin kun MINUN kauttani tapahtuu ihmeellisiä asioita. Silloin kun MINULLA on voitelu ja profeetallinen sana… Silloin suhteutuksemme ontuu. ME olemme ottaneet Kristuksen sijan. Ylpeys astuu kehään.

Silloin kun tajuamme, että KRISTUS saa sijaa meissä. Silloin kun HÄN vastaa rukouksiin. Silloin kun HÄN tekee ihmeellisiä asioita, siunaa, auttaa, parantaa… Kun tunnustamme riippuvuutemme HÄNESTÄ – ja samalla luotamme että HÄNELLÄ on hyvä tahto meitä ja rukouksiammekin ajatellen, olemme raikkailla ja siunaavilla vesillä.

Uskossa on mielestäni kysymys vuorovaikutuksesta: Herramme vastaa meissä synnyttämäänsä uskoon ja rakkauteen. Luepa vaikka Laulujen Laulu tai aiemminkin suosittelemani Lea Kranzin kirja Vapautettu morsian.

Tulet iloitsemaan Herrastasi ihan uudella tavalla – Sanan ääressä.

Siunattua viikkoa!

Vastaa