Soritettu, sammalitettu, savetettu

Aikeemme oli mennä lenkittämään koiraa ja valokuvaamaan yhden järven rannalle. Vesisade on liukastanut sivutiet luistinradoiksi. Auto kiipesi kuin kiipesikin mäen puoleen väliin. Oikeastaan oli pakkokin mennä niin ylös, että voi johonkin pysäyttää;taaksepäin ei enää uskaltanut lähteä – auto kun olisi liukunut ties minne.

Keskellä mäkeä piti miettiä, miten ihmeessä pääsisi alas auto ja itse ehjänä.

Avuksemme löysimme kaiken routaantuneesta maasta irtilähtevän: soran, saven, sammalen, hakkuujätteet. Lopulta 120 metriä luistinrataa oli soritettu, sammalitettu ja savetettu niin hyvin kuin olimme osanneet lainalapiolla ja käsin. Auton saimme kuin saimmekin ehjänä takaisin turvallisemmalle tielle.

Herätys!!!

Tänään olin kuuntelemassa vuosien takaa tuttua evankelistapariskuntaa, kun sain vihiä, että he ovat lähiseudulla visiitillä.

Mielenkiintoista: He puhuivat samasta aiheesta kuin olen tässä viime päivinä kirjoittanut: hedelmän kantaminen ja herätys.

Kerkisimme pienten päivällisten mutkien jälkeen toiseenkin tilaisuuteen. Aihe oli sama!

Minusta alkaa tuntua, että Jumalalla on tästä aiheesta asiaa, kun käsiini osui viime maanantaina kirja Jumala vierailee kirkossa. Siinäkin puhutaan herätyksestä.

Karismaattisissa ja herätyskristillisissä piireissä on ihmisten huulilla – välillä voimakkaampana välillä ehkä hieman sivummalla: herätys tulee.

Toinen puhujista muisteli, että koko sen ajan, minkä hän on näissä hengellisissä piireissä pyörinyt, on puhuttu juuri tästä:

Herätys tulee?

Ikään kuin herätys aina vain odottaisi jossain nurkan takana. Kysymys kuului:

Miksi herätys ei tule? Odotammeko jotain, mikä ei tule tai jotain, mikä tulee toisella tavalla kuin olemme odottaneet – vai emmekö täytä herätyksen edellyksiä?

Voimme odottaa jotain, mikä ei voi tulla, koska odotamme jotain, mikä ei koskaan tule: odotamme herätystä, jota ei ole odottamamme muotoinen.

Voiko herätystä odottaa väärin?

Mielestäni voi.

Erityisesti silloin, kun vain odotamme emmekä tee yhtään mitään!

  • Kun odotamme ihmisiä tuleviksi emmekä tee mitään heidän hyväkseen. Emme kutsu heitä mukaan emmekä kerro heille Tiestä.
  • Kun odotamme ihmisiä tuleviksi emmekä ole valmiita ottamaan heitä vastaan.

Kuvitellaanpa, että keskikokoiseen seurakunnan tilaisuuteen, jossa käy 30-50 vakiokävijää, tulee yhtäkkiä sekalainen sakki ihmisiä, vaikkapa 10.

Omalta seurakuntauraltani muistan tällaisia yllätyksiä muutaman:

  • Tilaisuuteen tuli pariskunta, joista toinen vuoronperään kirosi ja rukoili Isä meidän -rukousta, toinen oli humalassa.
  • Tilaisuuteen tuli pelokas nuori mies. Sain kuulla elämää ihmeellisimmän tarinan huumemaailman kovuudesta.
  • ”Tavalliseksi”tarkoitettu hartaus keskeytyyi parahdukseen: Julista minulle synninpäästö; edessäni on lattialla polvillaan mies, joka itkee ja pyytää, että julistaisin hänelle synnit anteeksi.
  • Tilaisuuteen tuli ihmisiä niin paljon, että piti äkkiä repäistä seurakuntatalaisten joukosta pysäköinninohjaajat, kun sellaiseen ei oltu osattu varautua – ja sain yhdeltä kokousvieraalta ryöpyt niskaani siitä, että joutui pysäköimään niin kauas ja sitä paitsi kengät menivät sateessa piloille.
  • Erääseen tilaisuuteen menin itse – silloin vielä seurakuntaa itselleni etsien. Osuin yhteyden iltaan – ja jouduin omituiseen tilanteeseen: Istuin penkillä illan loppuvaiheessa. Vastapäätäni istui rivi naisia, joista yksikään ei virkkanut minulle mitään.
  • Entäpä, jos tilaisuuteen tulee nuori niiteissään ja pääkallopaidoissaan, eronnut nainen, jonka menneisyys tiedetään, yrittäjä, joka on konkurssissa menettänyt kaiken…?

Odotammeko jotain kliinisen puhdasta vai suostummeko siihen, että ihmisten etsintä voi näyttää kertomani kaltaiselta, rosoiselta? Että juuri ne, joita rumasti nimittäisimme eronneiksi ja karanneiksi, narkkareiksi tai pultsareiksi, satanisteiksi tai (listaa voi jokainen jatkaa nimikkeillä, jotka saavat sisikunnan hypähtämään – rehellisesti tunnustellen – jopa inhosta tai pelosta) etsivät Kristusta joukostamme.

Odotammeko herätystä vääränmuotoisena; kun meidän pitäisi toimia, odotamme valmista Jumalalta?

Apostolien teoissa massojen pelastuminen oli seurausta suorasukaisesta Sanan saarnasta. Seurakunta saarnasi Kristusta, joka eli keskellämme, kuoli ja nousi ylös. Seurakunta saarnasi Kristusta, joka on voittanut synnin, sielunvihollisen ja kuoleman. Seurakunta haastoi ihmisen reagoimaan Kristuksen kutsuun radikaalista: juu tai ei.

Sanoma oli laajempi kuin saarna; kristityt elivät Kristusta todeksi

Voimme lukea Apostolien teoista ensimmäisten kristittyjen keskinäisestä yhteydestä ja huolenpidosta yhtä lailla kuin voimme lukea yhteisestä rakentumisesta rukouksessa ja Sanassa. Tämä oli ympäristöä puhutteleva todistus yhdessä sen kanssa, kuinka nämä kristityt kohtasivat vainot ja vastustuksen.

  • Ja kaiken takana oli – ei suinkaan ihmisen yritys, metkut tai metodit – vaan Taivaasta tullut luvattu Pyhän Hengen tuulahdus, joka kirjaimellisesti sytytti tuleen Jeesuksen seuraajat.

Ymmärtääkseni kysymys oli kahdesta asiasta:

Jeesuksen käskystä mennä kaikkeen maailmaan ja tehdä kaikista kansoista Kristuksen opetuslapsia – ja käskyä seuraavasta lupauksesta, että Kristus olisi heidän kanssaan kaikki päivät aina maailman loppuun asti ja että he saisivat voiman korkeudesta tehtäväänsä.

Sen eteen, mitä nimitämme herätykseksi, pitää myös meidän pistää tossua toisen eteen.

Aina matka ei taitu mutkitta, kuten ei meidän automatkammekaan tänään. Ei auttanut jäädä mäkeen ruikuttamaan, vaan oli pistettävä tossua toisen eteen ja tehtävä jotain niillä voimilla, viisaudella ja välineillä, jotka oli käytössä. – Eikä auttanut jäädä syyttelemään toistaan, että kenen syystä me päädyimme kiusalliseen tilanteeseen. Muuten olisimme mäessä vieläkin – keskellä korpea.

On rohjettava laittaa kätensä saveen syyllistä etsimättä yhteen hiileen puhaltaen, vaikka vaatteet likaantuisivat tai rikkoontuisivat (vaatteeni päätyivät pesukoneeseen savetus-, sorastus ja sammaloitusoperaation jäljiltä – ja juuri ostetut hanskat roskiin, ne kun olivat rikki.) – tai vaikka koko suunnitelma menisi mönkään.

About the Author

Pauliina Kuikka ()

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: