Näkökulma hedelmänkantamiseen (osa 1) – Puuttuuko hedelmät?

Eilen kuulin pysähdyttävän laulun, Hilja Aaltosen Anna sade, Jumala

KULJEN TÄÄLLÄ KYSELLEN, KATSON HILJAA, VAIETEN
TAIVAANRANTAAN TÄHYILLEN, MISSÄ VIIPYY, SATEET SEN
MIKSI TAIVAS PIDÄTTÄÄ, POUTAPILVET NYT VAIN NÄÄN
KUNPA SADEPISARAT VUOTAIS MAAHAN, KOSTUTTAIS.

:,:ANNA SADE, JUMALA, SYDÄN KAIPAA, ODOTTAA
ANNA KASTE GOLGATAN, VIRVOITTAMAAN KUIVA MAA.:,:

KATSON YLLE VAINION, TÄHKÄPÄÄT JO KYPSÄT ON.
KORJUUMIEHET PUUTTUVAT, LAPSET HERRAN UUPUVAT.
JOHDA JÄLLEEN RISTIN LUO, MISSÄ VIRTAA LÄHDE TUO
JOKA JANON SAMMUTTAA, LAPSET HERRAN UUDISTAA.

:,:ANNA SADE, JUMALA, –:,:

TAHDON NÄHDÄ VOIMAN SEN JOKA MUUTTAA IHMISEN
VEREN VOIMAN VALTAVAN, MURTUU KAHLEET MAAILMAN
HERRA TÄSSÄ POLVISTUN, EN VOI MUUTA ANTAUDUN.
NIIHIN KÄSIIN TÄSSÄ JÄÄN, JOSSA ARVEN JÄLJET NÄÄN

:,:ANNA SADE, JUMALA, –:,:

Laulu kuvaa hyvin pitkälti tämänhetkisiä kysymyksiäni ja tuntojani:

KATSON YLLE VAINION, TÄHKÄPÄÄT JO KYPSÄT ON.
KORJUUMIEHET PUUTTUVAT, LAPSET HERRAN UUPUVAT.

Erityisesti tuo uupumus – jopa lamaannus ja pysähtyneisyyden aika – on havaittavissa yksittäisten uskovien ja myös seurakuntien elämässä.

Samaan syssyyn kuulen Kyösti Erkinkorven särmikkään saarnan siitä, kuinka Jumalan valtakunta ei ole ainoastaan puheessa vaan voimassa.

Kysymys ei ole siitä, että nämä kaksi sulkisivat toisensa pois. Kysymys on siitä, että ilman Jumalan siunausta ja voimaa, parhainkin yrityksemme jää tyhjäksi. Olemme mielettömän riippuvaisia Jumalasta:

Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.

Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.

Välillä minusta tuntuu, että totunnaisuuksien vuoksi tutusta raamatunkohdasta tuppaa tulemaan tympeän tuttu ja mitäänsanomaton. Ohitan sen lukiessani enempiä ajattelematta.

Kun viinipuuvertauksen äärelle malttaa pysähtyä, tajuaa, miten huikeasta asiasta on kysymys:

Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani.

Hedelmän tuottamisesta seuraa kaksi asiaa:

1) Isän kirkkaus tulee julki(KR.-92)/Isä kirkastetaan (KR. -38). Alkukielen sana δοξαζω [doxazoo] tarkoittaa ´ylistämistä, koroittamista, juhlimista; kunnioittamista, kunniassa pitämistä´. Se tarkoittaa myös kirkkauteen pukemista.

Yhteytemme Kristukseen saa aikaan sen, että kirkastamme monitasoisesti Isää ja Hänen kirkkauttaan.

2) Hedelmä tekee opetuslapseutemme näkyväksi. – Tämä on käytetyn γινομαι [ginomai] -sanan yksi käännös. Meidät tunnetaan hedelmistämme.

Herramme on siitä ihmeellinen, että kaiken, mitä Hän omiltaan edellyttää, sen Hän on edeltä valmistanut.

Itse, omassa ruumiissaan, hän ”kantoi meidän syntimme” ristinpuulle, jotta me kuolisimme pois synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. ”Hänen haavansa ovat teidät parantaneet.” Te olitte ”eksyksissä niin kuin lampaat”, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s