Teiniteologiaa: Lunariin meni

Teiniteologiaa: Lunariin meni

Annoin nuorten ryhmälle hartauden aiheeksi lunastuksen, ja kysäisin jatkoksi:

– Muistatteks te, mitä se lunastus on…? Siitähän oli riparilla puhetta…

– Onks se samaa kuin, jos tuosta romusta (nyökkäys ulos) maksais 1000 €, jos se menis lunariin.

Täydensin teiniteologiaa selittämällä, että vakuutusyhtiöiden ja Jeesuksen lunarit eroavat hieman toisistaan. Syntiinlankeemuksen ja synnin myötä myös ihmiskunta ja ihminen meni ”lunariin”. Jeesus maksoi ihmisestä täyden hinnan.

Aamenesta öylättiin, luterilaisen kirkon sanasto määrittelee lunastuksen seuraavasti:

Lunastus merkitsee Kristuksen ristillä tekemää pelastavaa työtä, jolla hän on saanut langenneen ihmisen vapaaksi synnin, kuoleman ja Saatanan vallasta ja maksanut sen hintana oman elämänsä.

Toisin kuin vakuutusyhtiön lunastuksessa Jeesuksen lunastuksen myötä emme joudu romuttamon uusio-osien purkupaikaksi, vaan suhteemme Jumalaan, itseemme ja toinen toisiimme ehjäytyy.

Teiniteologi tuijotti minua ja kysyi aidosti ihmeissään:

Miten toi on mahollista?

Näin Jeesus vastasi Nikodeemokselle, joka pohti samaa asiaa:

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.

Kysymys on salaisuudesta ja ihmeestä. Emme kykene täysin selittämään, miten Jeesus sen tekee.

Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.

Tärkeintä ei olekaan aina ymmärtää Jeesuksen työtä, vaan suostua Hänen työhönsä.

[Artikkelikuva otettu kirjaimellisesti lunastukseen menneestä kevyestä nelipyörästä]

Vastaa