675. Ravistelua

Työhöni liittyvä kirjoittamiskoulutus ravisteli myönteisellä tavalla elämääni ja maailmaani: Asioita pitkään tehneelle pöyhiminen, terävöittäminen ja tuoreet näkökulmat ravistelevat terveellisesti.

Toimittajakouluttajan punakynä heilahti olla -verbin kohdalla. Kirjoituksissa ei olla, vaan (miten ihmeessä tämänkään nyt kirjoittaa ilman sitä olla -verbiä…?) dynaamisuus, liike, terä, väri ja tunne liikuttavat juttua eteenpäin.

Myös uskossa ”oleminen” pysäyttää paikoilleen, jos tuota ”olemista” jatkuu liian kauan. Uskoon kuuluu liike. Kohti Jumalaa, kohti kasvua, kohti toista ihmistä, kohti sitä maailmaa, joka ei tiedä uskosta tai Jumalasta ja/tai elää sille vieraana.

”Olemiseen” voi liittyä väärää mukavuutta ja mukavuudenhalua. Enää ei teekään mieli liikkua. Rakennammeko kirkkauden kohdattuamme majan Jeesukselle ja itsellemme – vai kutsulle kuuliaisina tulemme alas vuorelta ankeaan arkeen, keskelle keskeytyksiä, hurjankin härdellin keskelle?

Käy toki tutustumassa myös Arton ja minun yhteiseen valokuvausblogiin. Siellä enemmän esillä valokuvat. http://artoandpauliinaphotography.wordpress.com/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s