Skip to content

669. Aika olla hiljaa – ja kuunnella

Elämä osaa olla kiireistä. Joskus se saattaa olla myrskyistä.

Molemmissa tapauksissa on tärkeää pysähtyä, olla hiljaa ja kuunnella, josko tavoittaisi sen, mitä Herra lapselleen puhuu tilanteessa.

Usein tuo viesti on yksinkertainen:

Pysy rauhassa, olet turvassa. Juuri nyt et ymmärrä, vastedes sinä sen ymmärrät.

Niin käsittämättömältä kuin ajatus voi tuntuakin, joskus myrskyllä on Herramme käsissä ihmeellinen tehtävä. Juuri tuossa tilanteessa kirkastuu Hänen nimensä ja paljastuu Hänen kaikkivaltias voimansa. Ilman tuota koettelemusta emme välttämättä tulisi tietämään kaikkea tuota.

Tämä ei merkitse sitä, että pitäisi ottaa kaikki vastoinkäymiset automaattisesti ja mukisematta vastaan – mutta tämä merkitsee sitä, että jos rukouksista, jopa rukoustaistelusta huolimatta, tilanne pitkittyy ja mutkistuu, kannattaa kysäistä:

Mitä Sinä, Herra, nyt sanot?

Ja silloinkin, kun Hän tuntuu olevan hiljaa, ymmärtää, että Hän on – ja että Hän on vieläpä lähellämme, vaikka emme näe, kuule tai ymmärrä.

Kokemuksesta, kerta kerran jälkeen, Herra on ilmestynyt juuri tällä tavoin, oikeaan aikaan, oikealla tavalla. Ei ehkä niin kuin olisin odottanut, toivonut tai rukoillut. Mutta kun olen uskaltanut antaa Hänelle tilaa olla Hän, tuo uskallus on ollut suureksi siunaukseksi itselleni ja niille, jotka ovat minulle tärkeitä.

Joskus on kysymys myös siitä, että Herra on ajat sitten puhunut – ja minä onneton odotan ”uutta ilmoitusta”, kun pitäisi liikkua ”entisen ilmoituksen” varassa. Usein on niin, että lupausten on tarkoituskin kantaa tilanteessa, jossa ei näy, kuulu, tunnu mitään – tai asiat tuntuvat sekavilta.

Juuri tuota varten Herra on aikanaan lupauksen antanut.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: