Hengellisen työntekijänä on ihanaa välillä päästä valmiiseen pöytään. Raamattu ja rukous ovat päivittäinen ravinto, eikä mielestäni mikään voi korvata henkilökohtaista suhdetta Herran kanssa. Kuitenkin tarvitsemme myös yhteyttä toinen toisiimme Hänen seurakuntanaan, Hänen seurakunnassaan.

Olen monesti kokenut sen, että kiireen ja haasteiden keskellä Herralla on ”tapana” järjestää jollakin tavoin ihan erityinen aika, jolloin Hän vetää syrjään ja kohtaa virkistäen ja antaen uutta voimaa ja näkökulmaa.

Tänään tällainen pöytä oli valmistettu esirukouksen illassa. Päivän evankeliumitekstistä (Joh. 4) seurakunnan pastori ammensi oman todistuksensa rakennukseksi ja rohkaisuksi siitä, kuinka Herra rakentaa seurakuntaansa myös armolahjojen kautta. Hän on elävä Jumala ja saamme iloita Hänestä ja Hänessä. Avoin ja arkinen todistus oli suureksi rohkaisuksi.

Samasta tekstistä kirjoitin viikko sitten kirjoitukseni Oletko kansainväliseti kuuluisa?
http://pauliinakuikka.wordpress.com/2014/01/19/oletko-sina-kansainvalisesti-kuuluisa/

Kaikki alkaa Jeesuksen kohtaamisesta, siitä että sallimme Hänen antaa meille sitä vettä, jota sisimpämme kaipaa. Niin, ja sallimme Hänen lähettää meidät alkaen siitä paikasta, jossa tällä hetkellä olemme! Tämän naisen ei tarvinnut etsiä ensiksi kuuluisuutta saadakseen viestinsä kuuluviin. Hän jakoi yksinkertaisen todistuksen siitä, mitä Jeesus oli Hänen elämässään tehnyt. Konstailettomuudessaan tuo todistus kuului: “Tämä mies kertoi minulle kaiken. Ei kai Hän ole se luvattu profeetta.”

Illan kehotus avautui itselleni juuri tuossa, että saan olla omana itsenäni Herrani edessä, Hänen kohtaamanaan ja palvella Häntä yhtä aidosti omana itseni, jakaa todistuksen siitä, kuinka Hän on minua kohdannut, auttanut ja johdattanut.

About the Author

Pauliina Kuikka ()

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: