Tervee(llise)n uskon tunnusmerkkejä

Tervee(llise)n uskon tunnusmerkkejä

Hengellisessä kentässäkin narsismi näyttää voivan hyvin. Narsistien jättämiä jälkiä putkahtelee sieltä täältä – liian usein. Onneksi välillä putkahtaa myös sellaista, mikä vaikuttaa terveeltä!

Istuin mieheni kanssa kuuntelemassa menneiltä vuosilta tuttua vapaiden suuntien julistajaa keskikokoisessa vapaiden suuntien seurakunnassa.

Penkissä istuessani aistin TERVEEN ELÄMÄN!

Ei merkkiäkään kontrolloinnista tai laskelmoivista vaikutusyrityksistä. Oli vapaa olla ja hengittää.

Julistajan jakama sana oli vakava. Vakavuudessaan armosta ja rakkaudesta käsin tuotu.

Täydellinen vastakohta monille kohtaamisilleni vastaavanlaisen yhteisön kanssa. Seuraavassa esimerkki viime keväältä: Pilarin taa piiloon

Tässä artikkelissani yritän vastata kysymykseen siitä, mikä nämä kaksi erottaa toisistaan.

Sairas yhteisö on yleensä syntynyt ja toimii yhden henkilön ympärillä. Johtaja on enemmän tai vähemmän persoonallisuushäiriöinen ja saa tyydytyksen vallan tunteesta ja siitä, että pystyy hallitsemaan yhteisön jäseniä. Johtaja ei salli omille näkemyksilleen ja toimilleen kritiikkiä. Terve ja sairas yhteisö

Kuten kirjoittaja toteaa, mukana voi olla erilaista hyväksikäyttöä (taloudellista, seksuaalista). Olen saanut sen ymmärryksen, että tämä hyväksikäyttö saa usein hyväksyntänsä nimenomaan auktoriteetin kautta – ja viittaa myös persoonallisuushäiriön mahdollisuuteen: Esimerkiksi narsisti nostaa itsensä toisia koskevien sääntöjen yläpuolelle. Tietyin ehdoin (jotka narsisti määrittelee) samanlainen käytös voidaan suoda myös muille.

Terve yhteisö ei ole henkilökultti. Huomaathan muun muassa sen, että Paavali pyrki huomiota herättävienkin ihmeiden keskellä kiinnittämään huomion Kristukseen, pois itsestään.

Terve yhteisö arvostaa itseään terveellä tavalla, ei yli- eikä aliarvioi. Terveestä itsearvostuksesta kumpuaa luottamus: Terve yhteisö luottaa Jumalan ja Sanan voimaan. Siitä puuttuu manipuloinnin ja pakottamisen elementti.

Terve yhteisö on myönteisellä tavalla ulospäinsuuntautunut. Se ei pelkää haasteita, ei edes vastakkainasettelua. Tässä se erottuu ahtaasta yhteisöstä, jossa vallalla ovat erilaiset ympäristöön suuntautuvat uhka- ja viholliskuvat, yhteisöstä, joka pyrkii eristäytymään.

Terve yhteisö kasvaa tervettä, luonnollista kasvua. Jonkinlaisena hälytysmerkkinä voi pitää sitä, jos yhteisö ei koskaan kasva tai voimakkaan kasvun jälkeen alkaa näyttää kuihtumisen merkkejä.

Näyttää siltä, että terve yhteisö houkuttelee kasvamaan ja vetää kiinnostuneita puoleensa. Se arvostaa ihmistä ihmisenä, yksilönä. Antaa ihmiselle aikaa ja tilaa etsiä ja löytää.

Terve yhteisö antaa monipuoliset kasvamisen eväät. Näyttää siltä että ahdas yhteisö paitsi keskittyy usein yhden ihmisen ympärille myös jonkin opillisen korostuksen ympärille. Erään tällaisen julistajan ympärille muodostunutta liikehdintää tarkastellessani huomio kiintyi siihen, että suurin piirtein (pikkuisen yli tai ali) 20% siivu oli demonien karkottamista, henkivaltoja, vapauttamista ja taistelurukousta samanmoinen siivu ihmeitä ja myös parantumista sekä auktoriteettia ja myös profeetallisuutta. Muulle opetukselle jäi 2%!

Niin armolahjoja kuin kunnioitetaankin tuontyyppisessä karismaattisessa yhteisössä, se ei saa merkitä keskittymistä johonkin noista lahjoista – ei edes keskittymistä yksinomaan armolahjoihin! Uskonelämään kun kuuluu muutakin kuin vapauttaminen, demonit, taistelurukous, ihmeet/parantuminen, auktoriteetti tai profetoiminen. Luetaan vaikka Paavalin kirjeet..! Esimerkiksi Paavalin armolahjaopetus korostaa monipuolisuutta, sitä että Jumalan rikkaus tulee seurakunnassa ilmi juuri moninaisuuden kautta ja että kaiken tämän tavoite on kaikinpuolinen ja moninainen kasvu – ja armolahjaopetus on vain osa Paavalin opetusta!

Vastaa