Mitä teemme Jumalan puheelle?

Tärkein kysymys: Sanoiko Jumala vai minä?

Eräs englantilainen kristitty nosti pienen myrskyn vesilasissa ilmaistessaan ajatuksensa seuraavasti:

”Sanat, joita erityisen varovasti käytän, ovat: ”Jumala sanoi”. Kristityt käyttävät näitä sanoja liikaa ilmaistakseen, että Jumala sanoi heille sitä tai tätä. Uskon kyllä, että Jumala puhuu. Mutta meidän on erotettava tämä ”omasta puheestamme”.

Jos sanomme jotain sellaista Jumalan nimissä, mitä Hän ei ole puhunut, valehtelemme.

Aivan oikein: valehtelemme Jumalasta, valehtelemme itsellemme ja valehtelemme toisille.

Kolme syytä siihen, miksi kirjoitan aihepiiristä uudestaan ja uudestaan

Olen (joidenkin mielestä kyllästymiseen asti) kirjoittanut blogissani noista väärinkäytöksistä. Tarkoitukseni on  kiinnittää huomio siihen, mitä itse kukin voimme asioille tehdä:

  1. Voimme arvioida kuulemaamme ja
  2. Voimme kiinnittää huomion siihen, kuinka  – ja minkä etuliitteenä – itse käytämme Jumalan nimeä.
  3. Voimme säilyttää uskomme aitoon Jumalan ja Hänen Henkensä toimintaan – mahdollisista väärinkäytöksistä huolimatta.

Jumala puhuu

Jumala on elävä Jumala,  puhuva ja toimiva Jumala. Siitä ei ole epäilystäkään.- Ehkäpä tässä onkin syy siihen, miksi Jumalan toimintaa yritetään jäljitellä.

Sanan kautta

Uskon, että Jumala puhuu ajassamme ennen muuta Sanansa kautta. Tämän tietää jokainen, johon Sana on ”kolahtanut”.

Joskus Sana osuu tiettyyn erityiseen tilanteeseen elämässämme. Myös omalla kohdallani on ollut tilanteita, joissa Sana on ajantaisaistunut sillä tavoin, että ei ole jäänyt epäilystä siitä, etteikö Sana olisi juuri siihen hetkeen.

Usein Sanaa on luettava uskoen, vaikka ei juuri tuolloin kolahtaisikaan. Päivän, viikon tai pidemmänkin ajan kuluessa huomaa, kuinka Sana ajankohtaistuu arjessa – ehkä auttaa jossakin valinnassa, muistuttaa Jumalan lupauksista, jne.

Sanoilla, jotka Jumala antaa hetkeen

Raamatun kokonaisuus opettaa myös siitä, että Jumalan puhe voi ajankohtaistua Hänen seurakuntansa keskellä myös niin, että rohkaisemme tai herätämme toisia sanoilla, joita Jumala antaa siihen hetkeen.

Vanhan testamentin profeetat olivat näitä Jumalan viestin tuojia. Uusi testamentti antaa ymmärtää, että myös kristillisessä seurakunnassa on tuota Jumalan tarkoittamaan rohkaisua ja herättämistä. Puhutaan (armo)lahjoista ja armoituksista, kuten profetoiminen, viisauden ja tiedon sanat ja profeetan tehtävä.

Mitä teemme Jumalan puheelle?

Itse aihealue vaatisi syvän ja pitkän käsittelyn  – siihen en tässä kirjoituksessani lähde, vaan painopiste siinä, mitä teemme Jumalan puheelle – tuli se sitten kirjoitetun Sanan tai Jumalan ”ajantasailmoituksen” kautta.

Voimme hylätä Jumalan puheen

  • Kyseessä voi olla opillinen syy, kuten ajatus siitä, että Jumalan ajantasapuhe loppui ensimmäisten kristillisten vuosisatojen jälkeen.
  • Taustalla voi olla myös pettymys. Epäilevän tai torjuvan suhtautumisen takana voi olla pettymys siihen, mitä nk. Jumalan puhe on edustanut tai sen välittäjät ovat edustaneet.
  • Kyseessä voi olla myös tietoinen ratkaisu. Kieltäydymme uskomasta sitä, mitä Jumala sanoo.

Voimme väärinkäyttää ”Jumalan puhetta” puhetta

Hengelliset siipeilijät

Hengelliset siipeiljät näkevät Simonin tavoin markkinaraon hengellisessä kentässä. He haluavat saavuttaa vaikutusvaltaa tai näkyvyyttä. Hengellinen siipeilijä huomaa, että tiettyjen sanojen tai ajatuskulkujen laittaminen Jumalan suuhun, toimii. ”Herra sanoi” on nk. kova juttu!

”Herran puheella” manipuloijat

Herran sanomisia voidaan käyttää ihmisten ohjailuun yhtä lailla kuin heidän ”kuosissa” pitämiseenkin. Vaikka ohjailussa tai kuosissapitämisessä käytettäisiin jopa itseään Raamatun Sanaa – Jumala ei yhdy noihin sanoihin. Esimerkiksi jos asiayhteydestään irrotetuilla Raamatun jakeilla

  • uhataan toista ihmistä – tai [niinkuin kokemukseni mukaan on myös tapahtunut]
  • kirotaan noilla sanoilla ihmisiä  – tai
  • käytetään sanoja oikeuttamaan tekoja, joita vastaan Raamatun kokonaisuus on,

ollaan etäällä siitä, mitä Jumala on Sanallaan tarkoittanut.

Tai – tietoisesti tai tiedostamatta –

  • laitetaan Herran suuhun sanoja, jotka kuvastavat enemmän omia lähtökohtia tai motiiveja kuin kuin Jumalan puhetta.
Case: Väärinymmärretty julistaminen ”kuolleille luille”

Kun mieheni ja minä aloimme tutustuttuamme viettää aikaamme enemmän yhdessä, törmäsimme eräässä pienessä rukouspiirissä määrätietoiseen ”profeettaan”, joka ensin vihjaili eroamme – ja kun emme ottaneet asiaa kuuleviin korviimme – hyvin suorasanaisesti käytti ”profeetallisia  symboleja” kuvatessaan, kuinka tulemme olemaan yhdessä (liitti kätemme yhteen) ja kuinka tulemme olemaan erossa (otti kädet toistemme käsistä). Samaan  syssyyn tuli kaksi muutakin profetiaa, joista ensi kuulemalta ymmärsin, että puhuja ei ollut Jumala (koska profetiat eivät pitäneet paikkaansa!).

Samana päivänä – ennen tuota ”eroprofetiaa” oli tapahtunut jotain todella merkillistä. Työskentelin tuolloin toimistossa tilaustenkäsittelijänä. Kesken tilauksen käsittelyn havahduin ajatukseen, että tuo nainen rukouspiirissä halusi naittaa ystäväni tyttärelleen. Omituista… En tiennyt niin tarkasti naisen perheestä, onko tytärtä tms. Vielä oudommaksi asia muuttui, kun lähdettyämme tuosta rukouspiiristä, ystäväni sanoi kokeneensa jotain todella omituista. Hänelle oli tullut mieleen sama ajatus kuin minulle aiemmin päivällä. Kokemuksen vahvisti se, että vaivihkaa kysyin profeetaltamme asiaa. Hänellä tosiaan oli naimaton tytär.

Mietityttämään jäi, miksi nainen profetoi noin. Vaihtoehdoiksi jäi kaksi: Nainen oli ymmärtänyt väärin ”kuolleille luille julistamisen” (Hes 37). Hän yritti julistaa olosuhteille, sitä mitä itse halusi. Tämä taas poikkeaa rutkasti siitä, mitä Raamatun profeetat tekivät. He eivät tosiaankaan julistaneet omiaan vaan Herralta kuulemaansa. Aloite julistukseen tuli Herralta.

Vastoittain kuulin vastaavantyyppisen profetoinnin väärinymmärryksen. Siinä opettaja selitti, kuinka Agapuksen profetian perusteella tuli nälänhätä (Apostolien teot). Tuo kuulostaa aluksi oikealta. Nälänhätä ei kuitenkaan tullut siksi, että Agapus käski. Agapuksen tehtävä oli kertoa asiasta niin että kristityt olivat tietoisia tulevasta.

Pahimmillaan (ja törkeimmillään) nk.

  • ”Jumalan puhetta” voidaan käyttää toisen mustamaalaamiseen.
Case: Toisten mustamaalaaminen profetiaan verhoten

Tässä harhaanmenneen profetian muodossa omilla fiiliksillä ja Herran puheella  – joissain tapauksissa jopa tietoisesti – saadaan toinen epämääräiseen valoon: ”Ei sen kanssa pijä olla missään tekemisissä… Se on jotennii menny harhaan…” Omituista tässä”profetian muodossa” on se, että se ei ole tarkka, ja sitä ei perustella mitenkään. Se heittää epämääräisen varjon toisen ylle.

Aluksi en edes tiedostanut, että tuommoista voi edes olla! Uskoin, että profeetta on Jumalan lähettiläs aina – enkä tavallisena uskovaisena uskaltanut profeetan julkituomaa kyseenalaistaa, kunnes hengellisessä kentässä kohtaamani avasi silmäni sille kauhistuttavalle tosiasialle, että tosiaan profetiaa voidaan käyttää väärin – yhtä lailla kuin mitä muuta sanomista tahansa.

Tällaisen manipuloivan tai mustamaalaavan profetian tunnusmerkkinä on se, että se ei ole todennettavissa. Asia voidaan pistää toisen kontolle (aivan kuin mehevä juoru): ”XX näki YY:n silmissä suden… Se ei ole oikealla asialla…” Eikö tulisi kysyä XX:ltä, onko hän niin sanonut? Tai mikä on perustelu tälle sutena pitämiselle? Onko se vain fiilis – vain onko siihen myös jokin (opillinen tai moraalinen) peruste.

Vuosia sitten seurustellessani mieheni kanssa, ystäväni ja minä saimme vuoron perään todella vihaisen puhelun eräältä henkilöltä. Puhelun peruste oli se, että joku ”profeetta” oli soittanut hänelle ja sanonut tietävänsä, että olemme harrastaneet avioliiton ulkopuolista seksiä (siis ennen avioliittoa). Niin minä kuin ystävänikin kuuntelimme ihmeissämme, että mikä kumman profeetta tuo on, kun puhuu omiaan – vastoin todellisuutta! Huippu tilanteessa oli se, että väittäessäni, ettei profetia ollut oikea, asia käännettiin päälaelleen: ”Taisi Pyhä Henki paljastaa.”

En tiedä, oliko Vanhan testamentin profeetoista Jeremia ja Hesekiel samantyyppisessä tilanteessa, kun he kirjoittivat aiheesta? Erityisen lähelle mustamaalaamisprofetioita tulee Hesekielin 13. luvun kohta, jossa profeetta toteaa tällaisen nk. profeetan

— pyydystävän viattomia sieluja ja antavan toisten sielujen elää, koska niin haluaa, ja murehduttavan vanhurskaan ja vahvistavan jumalattoman käsiä.

Toisin sanoen tällainen profeetta käyttää profetiaa tietoisesti omien päämääriensä mukaisesti – välittämättä siitä, mitä Jumala asiasta ajattelisi.

Meidän tehtävämme ei ole Jumalan nimissä julistaa omiamme toisten ihmisten elämään, vallata maata itsellemme tai vastaavaa – ellei Jumala tosiaan ole puhunut meille!

On aivan eri asia rukoilla: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi” kuin ”Tapahtukoon minun tahtoni”.

One Reply to “Mitä teemme Jumalan puheelle?”

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: