Skip to content

653. Kuinkas ollakaan…

Kuinkas ollakaan, olen taas törmännyt ilmiöön narsismi/narsisti.

Välillä kysyn, ovatko meidän narsistien ja tai siihen taipuvaisten kanssa tekemisiin joutuneiden tuntosarvet tulleet liian herkiksi ja/tai nahka ohueksi. Onko näitä narsisteja tai narsismiin taipuvaisia nyt melkein joka paikassa?

Käsissäni oleva kertomuksien rypäs osoittaa, että joskus esiintymistiheys on korkea. Ehkä siksi, että narsistit tai narsismiin taipuvaiset hakeutuvat tiettyihin tehtäviin, asemiin, joissa pääsee johtamaan ja pätemään.

Kohtaamani tapaukset ja/tai tapauskertomukset saavat nykyään ajattelemaan seuraavasti:

Voit ajatella, että Jumala on julmuri, kun sallii kaiken kummallisen ja karmean. Itse en ajattele niin. Ajattelen seuraavasti: Jumala toki haluaa varjella elämäämme. Hän on antanut niin meille kuin muillekin valinnan vapauden. Kaikki eivät käytä vapauttaa viisaasti, vaan toimivat typerästi, jopa Jumalaa itseään uhmaten. Hengellinen väkivalta ja vallanväärinkäyttö on yksi osoitus kapinasta, jossa ihminen luulee olevansa Jumalaakin suurempi. Meidän valinnanvapautemme on esimerkiksi siinä, että päätämme pyrkiä tuollaisesta typeryydestä pois ja eteenpäin.

Ilmiön äärellä ei pidä alistua – ei etenkään narsistin tai narsismiin taipuvaisen henkilön tasolle.

Jatkan lainaamani artikkelin äärellä:

Pidä kiinni siitä hyvästä perustasta, mikä kaiken seulonnan keskellä löytyy. Vaikeuksienkin keskellä pidä kiinni. Pidä kiinni myös sisimpäsi kutsusta, siitä minkä koet omimmaksesi.

… ja nouse taistelun pölyistä ylös, mene eteenpäin.

… kotkavertauskuvaa käyttääkseni: Älä jää edes taistelun nostattamaan pölypilveen, vaan pyri pois – etsimään näkymiä, joita Jumala eteesi avaa.

Noissa tuulissa on noste, jota linnuista nimenomaan kotka käyttää lentoonsa: siitä, mikä on vaikeaa ja kivuliasta, voi tulla narsistin tai narsismiin taipuvaisen ihmisen pyöritykseen joutuneelle ihmiselle sellainen noste, joka nostaa hänet todellisella tavalla korkeuksiin.

Narsismiin perehtyneet tietävät sen, että narsisti ja narsimiin taipuvainen luulee itsestään suuria ja pyrkii suureksi kaikin tavoin, toisten kustannuksella. Todellisuudessa juuri tämä osoittaa hänen pienuutensa. Ilman tuota jalkoihin poljettua, vähäteltyä tai hyväksikäytettyä hän ei ole ”mitään”. Hän tarvitsee tuon ”jonkun” tunteakseen itsensä suureksi.

Todellisesti suuri on ihminen, joka nousee ylöspäin ilman, että alistaa tai käyttää hyväkseen ketään.

1 Comment »

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: