644. Totuutta tuomiossa vai rakkaudessa?

HUOM, LUKIJAN: JOS SINULLA ON BLOGIA LUKIESSA RIESANA ALLEVIIVATUT SANAT, JOITA KLIKKAAMALLA AVAUTUU MAINOS, TÄMÄ ON KIRJOITTAJASTA RIIPPUMATON SEIKKA. PÄÄSET HÄIRITSEVISTÄ PONNAHDUSIKKUNOISTA EROON MENEMÄLLÄ SELAIMESI ASETUKSIIN JA ESTÄMÄLLÄ POP UPS/PONNAHDUSIKKUNAT ( T. RIESAKKEISTA EROON PÄÄSSYT BLOGISTI 🙂 … )

Minulla oli mieheni kanssa perin erilainen uusi vuosi. Istuimme iltaa mieheni lapsuuden kaverin kanssa. Illan edetessä käsissäni oli tuttu tarina siitä, miten me ihmiset osaamme uskon kanssa saada aikaan sotkua ja suoranaista tuhoa. Tämä kaveri oli eronnut kirkosta päädyttyään johtopäätöksen, että tämmöistä uskoa hän ei halua.

Mistä olikaan tuo usko tehty?

Tutuista elementeistä. Vilpittömistä ihmisistä, jotka halusivat läheistensä parasta. Tuhon ja tuomion julistuksesta, joka kohtaisi niitä, jotka eivät suostuisi kääntymään. Osin suoranaisesta (joukko)hysteriasta, joka ajoittain sai vallan. – Ja kaikki sai alkunsa tuon ajan voimakkaasta karismaattisesta johtohahmosta, jonka pauloissa osa Suomen herätyskristillisistä piireistä oli noilla main.

Tämä kaveri tuli liki 30 vuodeksi tehokkaasti rokotetuksi kaikkea hengellisyyteen viittaavaa vastaan! – Voi miten onnistunut käännytysyritys! – Lapsena tälle mieheni lapsuudenystävälle oli jäänyt mieleen maailmanlopun, tuhon – tai ainakin Venäjän hyökkäyksen tai ydinsodan odotus – outo hysteria, joka oli näiden hysteeristen ihmisten mielestä armolahjojen ilmentymää – sekä kylmäkiskoinen suhtautuminen ihmisalun elämän etsintää kohtaan!

En yhtään ollut ylpeä juuristani tuossa hetkessä. Painoin kasvoni käsiini ja parkaisin: Voi ei!!!

Tämä sama asia, jota vuosia puolustin, oli taas yhdelle ihmiselle tehnyt tuhoa!!!

Kysymykseni on: Mitä me nk. uskovina teemmekään taitamattomuudellamme ympärillämme?! Luulemme vetävämme ihmisiä Jeesuksen puoleen – ja kun he torjuvat meidät ja sanomamme, sanomme, että he ovat tiensä valinneet (pahimmillaan toivotamme hyvää matkaa kadotukseen)! Emmekä yhtään tajua, että he eivät ole torjuneet Jeesusta, vaan meidän typeryytemme!

Olemme (teko)pyhyydessämme niin erkaantuneet ihmisistä, että haluamme heti valmiin, täysin pyhän, meidän kaltaisemme (- taitaa meillä olla liian innokas ja positiivinen kuva itsestämmekin!) nk. uskovan silmänräpäyksessä, kun uusi, asioista perilläolematon henkilö on käsissämme! Meillä ei taida olla yhtään muistikuvaa siitä, kuinka itse etsimme ja hapuilimme, välillä kapinoimmekin, uskoa ja kaikkeen siihen liittyvää vastaan.

Sanalla sanoen: harjoitammme hengellistä väkivaltaa tällaiseen ihmiseen – ja tulemme rokottaaksemme hänet kristinuskoa vastaan melkoisen pitkäksi (toivottavasti ei pysyvästi!) aikaa!

Onko meillä harmainta haisua siitä, että meilläkin (!) on mennyt aikansa asioita omaksuessamme? Miten ihmeessä vaadimme toisilta täydellisyyttä?

Tarinani taustaa – tuota voimakasta karismaattista ”profeettaa” ajatellen – olemmeko varmoja, että perustamme on sellainen, että voimme toisiakin sellaiselle kutsua?

Sanoin tälle mieheni lapsuuden kaverille, että hänen kohtaamansa ihmiset ovat olleet vilpittömiä: heillä on ollut hätä läheisten puolesta. Entä, jos maailmanloppu olisikin tullut, miten läheisten olisi käynyt?

Pelko on erinmainen keino hallita ihmisiä. Tuhon pelko, kadotuksen pelko.

Toki: Todellisia asioita molemmat.

Silti käytetyt keinot eivät aina ole viisaimpia – kuten tässä kertomuksessani mainitsemani. Ihminen voi pelottelun edessä kääntää selkänsä hyvälleikin. – Ja – niinkuin kertomuksessani – hyväätarkoittavat ihmmiset ympärillä jatkavat (raamatun)lauseiden lataamista siihen vedoten, että
”uskoontulemattomat” ovat kieltäytyneet tulemasta uskoon!

Syksyllä valvomisen sunnuntain saarnaa valmistellessani tajusin, että – hyvänen aika sentään – Jeesuksen takaisintulo on turvallinen asia, kuin ystävä tulisi ystävälleen kylään! Mietipä tätä!!!

Kun elämämme ja asioidemme kanssa turvaudumme Jeesukseen, tulemme Hänen ystävikseen – ja Hän on ystävä ystävilleen! – Näin ollen meidän pitäisi tuomion, turmion, tuhon sijasta kutsua ihmisiä Jeesuksen ystävyyteen!

– Niin, suurin syy tässä mieheni kaveri tragediassa on se, että nämä hyväätarkoittavat ihmiset olivat yhden aikansa ”profeetan” pauloissa. Nuo profetiat tihkuivat tuomiota ja tuhoa. Jos et tee NYT parannusta, käy sinulle ja koko kansalle huonosti.

Totta, totta toki tuokin. Pahan, kääntymättömyyden, synnin kanssa ei ole leikkiminen. Siksi kyseisillä asioilla pelaaminen onkin mainio konsti vilpittömien ihmisten hallitsemiseen.

Samaan aikaan on muistettava, että Jumalan hyvyys kutsuu ihmisiä parannukseen ja armo kasvattaa heitä pelastukseen!

Pelko on lampaisiin aika huono lääke. Pelottelemalla ne saa vain pakenemaan. Luottamus on ainoa keino lampaisiin, keino, joka saa lauman pysymään koossa vaikeinakin aikoina. Turvalliseen paimeneen lammas – se uusikin laumassa – tukeutuu!

Yksinkertaisesti: meidän on muutettava taktiikkaa – ei totuutta tuomiossa ja tuomiossa, vaan totuutta rakkaudessa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s