Synteettistä vai aitoa?

Ei niitä helpoimpia asioita

Minulle Jumalan läsnäolo ei ole ollut helpoimpia asioita – etenkään ”karismaattiseksi kokemukseksi” nimittämäni taipaleen jälkeen. Aitouden kaipuuni on ollut siinä mielessä hellittämätön, että en ole suostunut jättämään asiaa sikseen, vaikka olen välillä kohdannut ”synteettiseksi läsnäoloksi” tai ”kirkkaudeksi” nimittämääni opetusta ja ilmiöitä. Kaikki ei hengellisessä kentässäkään ole aitoa – valitettavasti!

Synteettisen olemassaolo on varma merkki siitä, että aitokin on olemassa. Lisäksi tämän aidon on pakko olla arvokasta, kun joku on valmis turvautumaan synteettiseen korvikkeeseen!

Miten niin synteettinen?

Synteettinen tarkoittaa muun muassa keinotekoista. Keinotekoiselle on ominaista, että se vaikuttaa aidolta, aidoista raaka-aineista tehdyltä, joskus jopa paremmalta kuin alkuperäinen. Suhteessa aitouteen mielikuva on väärä. Synteettinen on keinotekoinen – sillä siisti. Jos sitä markkinoidaan muulla nimellä kuin synteettinen, markkinointi on harhaanjohtavaa.

Tämän hahmottaminen on ollut ongelmani: synteettinen läsnäolo ja synteettinen kirkkaus. Toisin sanoen Jumalan läsnäolona ja kirkkautena on markkinoitu jotain, mitä en miellä Jumalan läsnäoloksi.

Sitä, mitä Jumala on

Läsnäolo on englanninkielisen Raamatun termi. Suomalaisessa Raamatussa sama sana käännetään esimerkiksi Jumalan kasvoiksi. Kyse on kielikuvasta. Kun ihminen etsii Jumalan läsnäoloa tai kasvoja, hän etsii Jumalaa itseään. Samoin hän tekee, kun hän etsii Jumalan kirkkautta.

Tämä on varmasti syy siihen, miksi jokaisen meidän täytyy tyytyä asian edessä kielikuviin ja likiarvoihin. Kykenemme ymmärtämään Jumalasta vain hippusen kerrallaan emmekä Häntä kykene tyhjentävästi kuvaamaan. Emme vaikka kokisimme Hänen kanssaan kuinka paljon asioita ja/tai osaisimme kaiken, mitä Raamattu Hänestä kertoo.

Synteettiseksi nimittämässäni läsnäolossa tai kirkkaudessa minua on häirinnyt muun muassa se, että puheesta on hävinnyt pyhyyden tunto ja kunnioitus. Pyhyydestä on tullut kuin kimalletta joulukoristeessa. Se on kauniilta näyttävää, mutta kovin kevyttä. Joskus niin kevyttä, että sitä ei näytetä otettavan vakavasti.

Liikahtaako mikään?

Kun väitämme kohdanneemme Jumalan läsnäolon ja/tai kirkkauden, jotain väkisinkin liikahtaa elämässämme. Luulen niin, että sitä liikahtamista ei tarvitse itse mainostaa, vaan tuo liikahtaminen näkyy ja tuntuu ulospäin.

Niissä kohdin Raamattua, joissa kerrotaan kirkkauden/läsnäolon hipaisseen ihmisen elämää, siitä kerrotaan paitsi sisäisenä kokemuksena, usein myös ulkoisena, jollakin tavoin ulospäin välittyvänä asiana. Läsnäolo sai

  • Mooseksen riisumaan kengät jalastaan
  • Mooseksen kasvot loistamaan samaa kirkkautta, jonka hän oli kohdannut.
  • Hesekielin vajoamaan maahan läsnäolon edessä.
  • Pietarin tai Saulin tunnustamaan Jeesuksen herruuden.
  • Samarialaisen naisen näkemään elämänsä valossa.

Läsnäolo muutti kaikkien näiden ihmisten elämässä jotain:

  • Mooseksen elämässä vastaväitteet muuttuivat kuuliaisuudeksi.
  • Hesekielissä syntyi rohkeus julistaa kovapäiselle kansalle Herran sanoja.
  • Pietarissa ja Saulissa syntyi usko ja kuuliaisuus.
  • Samarialaisessa naisessa yhtä lailla.

Sanoja enemmän juttelee syvä pohjavirta, joka kertoo Jumalan rakkaudesta ja uskollisuudesta, jota eivät voi suuret vedet hukuttaa ja joka ei ole kauppatavaraa enempää kuin kimallettakaan (Vrt. LL 8: 6,7)

1 thought on “Synteettistä vai aitoa? Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s