Kristuksen sovitustyön valossa Uuden liiton kirkkaus antaa Kristukseen uskovalle ja turvautuvalle aseman, jossa hänen lunastettuna ja sovitettuna ei tarvitse enää kätkeytyä – itseltään, toisilta tai Jumalalta – vaan hän saa tulla valoon mitään kätkemättä.

Muutama päivä sitten viittasin kirjoituksessani 2. Korinttilaiskirjeen 3. lukuun, jossa Paavali vertaa keskenään Vanhan liiton ja Uuden liiton kirkkautta:

Sen kirkkaus on niin ylivoimainen, että sen rinnalla himmenee se, mikä ennen säteili kirkkaana. Sillä jos sekin, mikä on katoavaa, säteilee kirkkautta, vielä paljon kirkkaampaa on se, mikä on pysyvää.

Totesin, että Paavali ei millään muotoa aliarvioi Vanhan liiton kirkkautta, vaan toteaa, että Uuden liiton kirkkaus on paljon kirkkaampi.

Kuinka paljon suurempaa kirkkautta säteileekään Hengen palveluvirka!
Jos kerran tuomion julistamisen virkaa ympäröi kirkkaus, paljon kirkkaampi loiste ympäröi silloin vanhurskauden julistamisen virkaa.
Sen kirkkaus on niin ylivoimainen, että sen rinnalla himmenee se, mikä ennen säteili kirkkaana.
Sillä jos sekin, mikä on katoavaa, säteilee kirkkautta, vielä paljon kirkkaampaa on se, mikä on pysyvää.

Tämän jälkeen Paavali toteaa:

Koska meillä on tällainen toivo, esiinnymme aivan avoimesti– Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.

Avoimuudeksi käännetty sana παρρησια [parrhesia] tarkoittaa avoimuuden lisäksi ´rohkeutta, luottamusta´; ´avoimuutta, ilman, että kätkee mitään; avoimuutta, ilman moniselitteisyyttä; avoimuutta, jossa ei vertailla (itseä toisiin)´; ´pelotonta luottamusta, iloista rohkeutta, vakuuttuneisuutta´.

Kristuksen sovitustyön valossa Uuden liiton kirkkaus antaa Kristukseen uskovalle ja turvautuvalle aseman, jossa hänen lunastettuna ja sovitettuna ei tarvitse enää kätkeytyä – itseltään, toisilta tai Jumalalta – vaan hän saa tulla valoon mitään kätkemättä. Lunastuksen, sovituksen ja sen mukanaan tuoma anteeksiannon ja vanhurskauden todellisuus tuo Kristukseen uskovalle ja turvautuvalle aseman, jossa hän lunastettuna, sovitettuna, anteeksisaaneena, armahdettuna ja vanhurskautettuna kykenee olemaan avoin, rohkea ja luottavainen ihmisten ja Jumalan edessä. Johanneksen evankeliumin 4. luvun naisen tavoin hän avautuu Elämälle, joka on Kristus, ja elämälle ympärillään todellisuudesta käsin. Luvusta voimme lukea senkin, että nimenomaan naisen avoin todistus puhutteli ihmisiä hänen ympärillään:

Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.”

Monesti olen kuullut irrotettavan lainaamastani asiayhteydestä lauseen: Missä Herran Henki on, siellä on vapaus. –

Tämän vapauden pohtimista jatkan seuraavassa kirjoituksessa.

About the Author

Pauliina Kuikka ()

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: