Ei se Betlehemiin vain jäänyt!

Ei se Betlehemiin vain jäänyt!

Minua on voimakkaasti puhutellut teema Jumalan kirkkaudesta – ei vain jouluevankeliumin sanomassa, Betlehemin kedolla, vaan elämässä – tässä ja nyt.

Kutsu on itselleni – ehkä myös sinulle, joka koet tämän ajankohtaisena. Amplified Biblen sanoin:

NOUSE [alakulosta ja uupumuksesta, jossa olosuhteet ovat pitäneet sinua – nouse uuteen elämään!]
LOISTA (loista Jumalan kirkkautta), sillä sinun valosi on tullut, ja Herran kirkkaus on loistanut ylitsesi. (Jes. 60: 4)

Jumalan kutsu – koviakin kokeneelle on ylös, eteenpäin, elämään Hänen muuttamaansa elämää, loistamaan Hänen kirkkauttaan, joka ylittää kaikki olosuhteet.

Tämä pätee myös aihepiiriin (narsismi, hengellinen väkivalta ja niiden yhteenlyöttäytyminen) ja sen tuomiin raskaisiin kokemuksiin, joita olen paljon blogissanikin pohtinut.

Kokemukset ovat raskaita. Niitä ei voi tyhjäksi selittää.

Muutama päivä sitten kirjoitin artikkelissani Ylistyslaulu yön pimeydessä :

Ylistys (eikä usko yleensäkään) ei ole elämän vastamäkien tai vaikeuksien poisselittämistä, silmien ummistamista kärsimykseltä tai kauheudelta tai elämän rosojen silottamista; se on näiden asioiden katselemista uudesta näkökulmasta, sen tunnustamista, että Kristuksessa pimeyteen on tullut valo, epätoivoon toivo, kuolemaan elämä, vihaan rakkaus, tappioon voitto.

Tämä erottaa uskon uskottelusta. Tuo muutama rivi aiemmin kirjoittamani Jesajan sana vakuuttaa, että kaiken loistamisen/nousemisen/eteenpäinmenon lähtökohta on siinä, että meidän valomme tulee ja Herran kirkkaus loistaa ylitsemme. Kuten uskossa yleensä, tässäkin on kyse lahjasta, joka annetaan ja me uskoen otamme lahjan vastaan.

Vastaa