Ylistyslaulu yön pimeydessä

Sen harmauden, myrskyjen, suoranaisen pimeyden, jonka luonnossa olen viime päivinä/viikkoina nähnyt, keskellä on mielessäni ajatus ylistyslaulusta pimeyden keskellä. Ensimmäisenä adventtina kirjoitin tästä:

Ahjossa kohdataan kirkastettu Kristus, siellä nousee aito ylistys ja todistus Jumalan suuruudesta, joka on yli olosuhteiden.

Ahjossa – ehkä viimeisenä toivon ilmauksena – kohotettu rukous elävän Jumalan puoleen muuttaa jotain: ehkä meissä itsessämme – tai ympäröivissä oloissamme. Huomaamme, että uskon luja pohja kestää ahjon.

Ylistys ei ole elämän vastamäkien tai vaikeuksien poisselittämistä, silmien ummistamista kärsimykseltä tai kauheudelta tai elämän rosojen silottamista; se on näiden asioiden katselemista uudesta näkökulmasta, sen tunnustamista, että Kristuksessa pimeyteen on tullut valo, epätoivoon toivo, kuolemaan elämä, vihaan rakkaus, tappioon voitto.

David Wilkersonin sanoin:

”Ihmisen pimeyden aika on Jumalan voiman aikaa”.

Joulun sanoma on minulle joulu joululta lohdun sanoma, sanoma Jumalan läsnäolosta, voimasta ja vapautuksesta:

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,
näkee suuren valon.
Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa,
loistaa kirkkaus. (Jes. 9: 1)

Hän voi yön pimeydessäkin kohottaa huulillemme ylistyslaulun. (Vrt. Job. 35: 10)

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s