Lapset ovat suorasanaisia ja heidän suustaan tulee suoranaisia teologisia löytöjä. Tänään viimeksi.

Pohdimme lapsiryhmien kanssa Joulun Lahjaa ja myös sitä, kuinka voimme pistää saamamme hyvän jakoon. Joulun Lahja löytyi helposti: Jeesus; saamamme hyvän jakaminen herätti monia hyviä ehdotuksia: Lahjan ei tarvitse olla jotakin kallista, vaan jotain lahjan antajalle kenties hyvin tavallista ja lahjan saajalle vuorostaan merkittävää. Totesimme, että yksinkertaisimmillaan lahja voi olla hymy.

Yksi ryhmästä viittaa ja puheenvuoron saatuaan sanoo:

Me emme sitä hymyä tarvitse, meillä on se jo.

Tähän toinen:

Annetaan hymy sellaiselle, joka ei hymyile.

Jos/kun meillä on jotain, mitä ei toisella ole, laitetaan tuo meillä oleva jakoon. Yksinkertaisimmillaan hymy ja toivo voivat auttaa.

Jeesus sanoi:

”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan.

Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”

Toistan noiden pienten teologien välähdykset:
– Me emme sitä hymyä tarvitse, meillä on se jo.

  • Annetaan hymy sellaiselle, joka ei hymyile.

Categories: Usko/Faith

Tags:

About the Author

Pauliina Kuikka ()

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: