Myrskyn silmässä?

Kovat tuulet tuntuvat piiskaavan Suomea. Joskus sama tilanne kohtaa meitä ihmisiäkin. Myrsky myrskyn jälkeen tulee elämään. Entisestä tuskin on toivuttu, kun uusi tulee – joskus ilman, että osaamme aavistaa. Ja vaikka osaisikin, myrskyä ei pääse aina pakoon.

”Seija -myrskyksi” nimetyn myrskyn tuivertaessa nurkissa mielessäni on Jesajan toivon välittämät sanat:

Sinä onneton, myrskyn piiskaama,
sinä jota kukaan ei lohduta!
Malakiitilla minä peitän sinun seinäsi,
minä lasken sinun perustuksesi safiireista,
rubiineilla minä päällystän sinun muuriesi harjat, sinun porttisi minä rakennan vuorikristallista ja jalokivistä koko sinun ympärysmuurisi.

Pahinkin myrsky tai myrskysuma ovat väliaikaisia. Tulee aika, jolloin myrskyn jäljet on raivattu ja elämä palautuu ennalleen – tai kuten Jesajan sanassa – on jopa entistä ehompi.

Rohkeutta sinulle, jonka elämässä tuivertaa.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: