Uskaliasta uskoa

Uskaliasta uskoa

Syksyistä luontoa kameran etsimen läpi katsoessani en ole voinut olla ohittamatta sitä, miten luottavaisesti luonto varautuu tulevaan kevääseen. Sille näyttää olevan yksi hailea, että isot silmut, jopa nuput, jäävät kylmän talven alle. Pakkanen ja tuuli ei pelota. Uskaliaasti, uskoen puut ja pensaat pukkaavat uuden kasvun alkua juuri ennen talven tuloa.

Näkymää katsoessani tulivat mieleeni seuraavat sanat Jesajan uskontäyteisen sanoman säestämänä:

Aina ei talvi ole vain luonnossa vaan myös elämässämme. Tunnemme kylmyyden ja kuoleman ympärillämme – kuolleet näyt, unelmat, lupaukset. Juuri nämä ovat niitä aikoja, jolloin on aika katsoa vielä kerran Herran lupauksia; vielä kerran on oleva kevät, uusi elämä ja kasvu.

Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta
eivätkä sinne palaa
vaan kastelevat maan,
joka hedelmöityy ja versoo
ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. (Jes. 55: 10,11)

Uskalla luottaa. Ilon ja riemun, vapauden, uuden alun ja kasvun aika tulee. Elämäsi silmut ja nuput ovat sitä varten. Ei niihin pysty routa, tuuli, pakkanen tai lumi. Herrasi on aina elämän puolella.

Iloiten te saatte lähteä matkaan,
ja onnellisesti te pääsette perille.
Vuoret ja kukkulat riemuitsevat teidän edessänne,
ja kaikki metsän puut taputtavat käsiään.
13 Orjantappuran paikalle nousee sypressi ja piikkipensaan paikalle myrtti. Tämä tapahtuu Herran nimen kunniaksi ja on ikuinen merkki, joka ei koskaan katoa. (Jes. 55: 12,13)

Vastaa