1 Comment

Vastottain koin kummallisen öisen painin. Heräsin keskellä yötä ilman järkevää syytä. Uni ei tullut silmään, vaikka varsinaisesti mikään ei mieltäni painanut tai murehduttanut. Olin paria päivää aiemmin saanut varoituksen sanan itseeni kohdistuvista ”rukouksista”. Rukous on lainausmerkeissä sen vuoksi, että tämä varoituksen sanan antanut henkilö antoi ymmärtää, että tällä kertaa noiden ”rukousten” sisältö oli pikemminkin manaamista kuin siunaamista. Öisessä painissani kummallisen olotilan kanssa palautui mieleeni tuo varoitus: Ahaa, vain niin…

Rukouksessa nousi mieleeni seuraava kohta 2. Mooseksenkirjasta:

Jumalan enkeli, joka oli kulkenut israelilaisten joukon edellä, siirtyi nyt kulkemaan heidän perässään, ja pilvipatsas siirtyi pois heidän edeltään ja asettui heidän taakseen, niin että se tuli egyptiläisten ja Israelin joukkojen väliin. Pilven mukana tuli pimeys, mutta israelilaisille pilvi valaisi yön.

Rukoilin tuon kohdan rohkaisemana yksinkertaisesti Jumalan varjelusta astumaan minun ja öisen hyökkäyksen väliin. Uni tuli aikanaan ja rauha myös.

Kun ajan kanssa pysähdyin tuon Mooseksenkirjan kohdan kohdalle, havahduin asiayhteyteen, jossa nuo lainaamani jakeet ovat:

Israelilaiset näyttävät olevan pahassa pulassa. He ovat Jumalan johdatuksesta menneet kohti merta, paikkaa, josta ei pää pinnalla kuljeta läpi. Jumalan motiivi näyttää kohdan valossa olleen kahtalainen: Ensiksikin Hänen suuruutensa näyttäminen, toiseksi Hänen pelastavan voimansa ilmestyminen niin, että israelilaiset pääsivät kertaheitolla eroon kiusaajistaan. Umpikujalta näyttävässä tilanteessa tosin israelilaisten ajatukset ehtivät muuttua perinjuurin suhteessa Egyptiin. He pokkana väittävät Moosekselle, että he eivät halunneetkaan pois Egyptistä. Moosekselta kysyttiin vähintäänkin kylmäpäistä uskoa tarttua Jumalan sanoihin:

Miksi sinä huudat minua avuksi? Käske israelilaisten lähteä liikkeelle. Kohota sauvasi, ojenna kätesi merta kohti ja halkaise sen vedet, niin israelilaiset voivat kulkea meren poikki kuivaa maata pitkin.

Ei ollut aika huutaa apua, vaan kävellä. Olosuhteet – tässä tapauksessa meri – joutui antamaan tilaa eteenpäinmenolle. – Ja se, mikä periaatteessa oli johdatuksen merkki (tuli/pilvi) siirtyikin heidän taakseen suojelemaan. Heidän ei pitänyt kulkea takaperin tuijottamassa kirkkautta takanaan tai huolehtia, varjeleeko kirkkaus/pilvi varmasti heidät, vaan heidän piti kävellä eteenpäin annetus sanan varassa.

Juuri tuosta kohdasta olin kuullut takavuosina monta kertaa ”rukoiltavan”:

Herra, anna vihollisten vaunuista pyörien pudota pois!

Ongelma tuon näennäisesti raamatullisen rukouksen kohdalla oli se, että nämä ”viholliset”, joille ”rukoiltiin” menon pysähtymistä, eivät olleet nk. egyptiläisiä, vaan omaa joukkoa, jotka olivat eri mieltä asioista!

Tuossa kohdassa kukaan ei rukoillut kenellekään yhtään mitään pysäyttämisrukouksia, enempää kuin pimeyttäkään, vaan Jumala toimi ja Hänen tahtonsa tapahtui Jumalan kansan kohdalla.

Pohtiessani tapahtunutta palaan mielessäni taannoiseen kirjoitukseeni:

Sen vain voin sanoa, että onpahan tuhlausta tämmöinen… Ensin jotkut rukoilevat jotain nk. vihollista vastaan ja toiset joutuvat sitten hikikarpalot otsalla rukoilemaan tilanteiden (vapautumisen) puolesta…

… ja Herra joutuu varjelemaan meitä toisiltamme…?! Voit lukea koko artikkelin seuraavasta linkistä No johan on termi

Milloin nk. uskovan nimeä kantavat lopettaisivat viimein omankäden oikeuden hakemisen Raamatusta irrotetuilla jakeiden osilla ja alkaisivat rukoilla Jumalan tahtoa tapahtumaan ja Hänen valtakuntaansa tulemaan? Ei sinun, minun, meidän, heidän tahtonsa, vaan Herran tahto!

About the Author

Pauliina Kuikka ()

One Reply to “Erikoinen vastaus”

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: