Skip to content

Oikea lääke – väärään vaivaan

Luin vastottain Jari Parantaisen tuotteistamista käsittelevästä kirjasta esimerkin auktoriteetin vallasta. Tarinan mukaan lääkäri määräsi korvatippoja potilaansa oikeaan korvaan (englanniksi right ear) ja lyhensi ohjeen: ” R ear” (sivistyneesti käännettynä takapuoli). Sairaanhoitaja tulkitsi lyhenteen kirjaimellisesti; potilas sai korvavaivaansa lääkkeen ihan väärää kautta. Tehokaan ei liene ollut toivottu.

Hengellinen kenttämme synnyttää välillä tämänsorttista sokeaa kuuliaisuutta. Vaikka ohje olisi kuinka hupsu tahansa, sitä totellaan sen vuoksi, että auktoriteetti – sellaisena pidetty ja/tai sellaiseen asemaan itse itsensä nostattanut – niin sanoo.

Hengellisessä kentässä auktoritetti voi tulla (tai se voidaan ottaa) perustelemalla esimerkiksi Jumalan voitelulla/ Jumalan puheella, oikealla opilla tai kuulumisella johonkin tiettyyn yhteisöön.

Totta kai oikeaa viisautta ja Jumalalta tullutta puhetta on hyvä totella. Ongelmamme on pikemminkin siinä, että liian herkästi uskomme KAIKKEA!

Itse vuosikausia kituutin elämässäni ja kutsumuksessani puolivaloilla yhden ”profetian” takia! Jälkeen päin, puolueettomasti tarkasteltuna ”profetian” todennäköiseksi motiiviksi paljastuu tahallinen ohjailuyritys: ”Kun en minä, et sinäkään…” Valitettavasti lihallinen luonto on lähellä myös nk. armolahjoja.

Väärin tulkittu auktoriteettiopetus toimii alussa kerrotun tarinan tapaan: Oikea lääke väärää kautta. Tehokin on huono – ellei peräti tuhoisa.

Janne Villan Hengellinen väkivalta -kirjassa on joukko esimerkkejä tällaisesta ohjailusta. Raskasta ja silmiä avaavaa luettavaa.

Usein kuulee ohjeen, että tämmöisestä on nk. uskosta osattomien takia vaiettava, eihän tämä kirkasta Herraa. Ei niin. – Totuudella on taipumusta tulla päivänvaloon, ja kun se tulee päivänvaloon sillä tavoin, että nk. uskosta osattoman tutkiva journalismi saa sen selville ennen kuin hengellinen kenttä on aloittanut likaisen pesänsä putsausoperaation, tilanne on vieläkin katalampi. Parempi olla rehelline raadollisuuden kanssa kuin peitellä rytökasoja.

Eilen kirjoitin Jeesuksen takaisintulosta siitä näkökulmasta, että Hän tulee Ystävänä ystävilleen, niille jotka tekevät Hänen tahtoaan oikeasti, ei muodollisesti. Näille rytökasojen peittäjille Hänen tulonsa ei ole niin mukava uutinen, koska heidän luokseen Hän tulee Tuomarina. Henkilöllä, joka heikkouksineenkin turvaa Kristukseen ja Hänen armoonsa, on Puolustaja, se joka peittelee rytökasojaan eikä tarvitse armoa, ei koe tarvitsevansa Puolustajaa – hänhän tekee koko jutun omin voimin.

Loppu pelissä: Miten paljon helpompi on olla rehellinen kuin peitellä jälkiään?! – Pyhyyden ja Totuuden julistus ei ole vain huulten hedelmää, vaan koskettaa meitä, jotka tavalla tai toisella julistamme, itseämme perin juurin. – Ja tässä Herra tutkii sydämet. Hän antaa oikeaa lääkettä oikeaan vaivaan – ja vielä oikealla tavalla.

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: