Tossua toisen eteen!

Tossua toisen eteen!

Voit kuunnella artikkelin myös äänimuodossa

”Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan valalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perinnöksi. Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.” (5. Moos. 31: 7,8)

Kun Jumala lupaa meille jotain, se merkitsee, että

  • Hän on lupaustensa takana
  • ennemmin tai myöhemmin meitä kutsutaan ottamaan lupaukset omiksemme, astumaan siihen, mitä Jumala on luvannut.

Lupaukset harvoin täyttyvät, ilman että jonkun jossain tai meidän täytyy liikkua.

Joosuan kohdalla tämä merkitsi

  • Jumala kulkee edellä, on mukana.
  • Kun Joosua johtaa hänelle uskottua kansaa Jumalan lupaamaan maahan.
  • Ja Joosuan tuli olla lannistumatta, pelkäämättä – toisin sanoen hänen tuli olla vahva ja rohkea —
  • Joosua oli vievä kansan Luvattun Maahan.

Paljon puhuva kehyskertomus

Lukiessamme Jumalan mahtavista teoista, pistämmekö merkille kehyskertomuksen, joka ei ole aina niin voimallinen ja/tai ruusuinen?

Kun kiinnitämme huomion kehyskertomukseen, löydämme liudan olosuhteita, jotka tosiaankaan eivät ole omiaan rohkaisemaan ja/tai tukemaan sitä, että yksi ihminen voisi saada aikaan noin valtavia asioita kuin mitä esimerkiksi Joosualle luvattiin.

Luvattu maa ei missään tapauksessa ollut helppo pala inhimillisesti katsoen. Vaikka israelilaisia oli paljon, Joosualla oli runsain mitoin haasteita. Joosua tiesi nämä haasteet:

Joosua oli nähnyt läheltä kansansa luonteen. Joosua oli seurannut aitiopaikalta sitä, kuinka kansa joutui 40 vuoden sakkokierrokselle kahdeksan vakoojan epäuskon takia. Joosua ja Kaaleb olivat edustaneet vakoojista uskon- ja luottamuksentäyteisempää joukkoa. He näkivät luvatun maan ihanuuden ja Jumalan mahdollisuudet – kun taas enemmistö näki jättiläiset ja massiivisen vastustuksen. Joosua ja Kaaleb jäivät tuolloin vähemmistöön. Kansa asettui vakoojien enemmistön puolelle – kohtalokkain seurauksin.

Joosua joutui näkemään saman kohelluksen, mistä me luemme Mooseksen kirjoista. Ailahtelevainen kansa, joka oli Jumalan puolella silloin, kun tapahtui ihmeitä, ja heti vastoinkäymisten tullen valmis kääntämään selkänsä Moosekselle ja Jumalallekin.

Tällaisenkö kansan kanssa pitäisi vallata luvattu maa? Pysyisikö kansa Joosuan takana, kun se ei pysynyt Mooseksenkaan takana? Vastassa kuitenkin oli paikallisia heimoja, jotka tunsivat alueensa jokaisen kolkan. Jumalan käsky vallata maa kaiken kaikkiaan oli melkoinen toteutettava.

  • Niin vain Jumala puhui – ja Joosua lähti tekemään sitä, mitä oli ymmärtänyt Jumalan puhuneen.

Miten on minun laitani/sinun laitasi? Uskallanko/uskallatko? Luotanko/luotatko? – Kenties samantyyppisten pettymysten jälkeen kuin mitä Joosua oli kohdannut…

Joosualle lausutut sanat rohkaisevat: Jumala on lupaustensa takana. Viesti on selkeä: Tossua toisen eteen siinä tehtävässä, joka sinulla/minulla on!

Vastaa