Kypsymistä (sitä myönteistä)

Heräsin toissa yönä merkilliseen uneen. Siinä minulle tuntematon henkilö muistutti minua kahdesta asiasta: Niistä toinen liittyi vuosia sitten kokemaani asiaan, jonka tuossa tilanteessa otin lupauksena Jumalalta.

Kuten yleensä Jumalaltakin tulleiden lupausten kohdalla, menee tovi ennen kuin lupausten on aika toteutua. Joskus tuo tovi on meidän ihmisten silmissä melkoisen pitkä aika. Näin tuon minunkin kokeman lupauksen kohdalla. Siitä on kulunut kohta neljä vuotta. Välillä näytti siltä, että olen pahasti erehtynyt. Asiat eivät menneet ollenkaan siihen suuntaan kuin olin ymmärtänyt – ja vaikka sitten tuuli yhdessä vaiheessa näytti kääntymisen merkkejä, lupaus on kyllä kiitettävästi odotuttanut itseään.

Nyt tämä henkilö antoi ymmärtää, että tuon lupauksen toteutuminen alkaa lähetä.

Eikä siinä kaikki: Tämä henkilö muistutti siitä, että on lupa tavoitella unelmia, niitä vähän korkeammallakin olevia.

Heräsin siihen, kun kysyin tältä henkilöltä: Minkä kumman takia sanot tuon vasta nyt minulle?

Pohdin tosissaan sitä, mitä kummaa tuo selkeä uni oikein nyt viesti. Tämäntyyppisellä on nimittäin ollut elämässäni ennenkin sanottavaa. Siksi yleensä otan unen ainakin pohdintaan – ja ajan kanssa jää nähtäväksi, onko siinä syvempää merkitystä.

Ehkäpä tuon unen syvä viisaus oli se, että kaikella on myös Jumalan aikataulussa aikansa. Minusta tuo viesti tuli liian myöhään. Vai oliko kysymys juuri tuosta ”minusta”? Minun aikatauluni voi olla erilainen kuin Jumalan. Jumalan ajoitus tuskin erehtyy tai viivästyy, vaikka minusta tuntuisi siltä.

Nyt on lupauksen täyttymisen aika.

Olipa tosi jännää, kun päivä tuon unen jälkeen kuulin siitä, että yhteen asiaan, jonka kanssa olin kipuillut, löytyi ratkaisu. Olin ollut autuaan tietämätön tuosta ratkaisusta, vaikka tuo ratkaisu oli ollut koko ajan käytettävissäni. Siinä havahduin tuohon unessa esittämääni kysymykseen: ”Miksi vasta nyt..?”

Olisi mieli tehnyt jossitella: Jos tämä olisi ollut käsissäni vuosi tai kaksi sitten, olisi… Jne.

Tajusin, että Jumalalla täytyy olla syynsä, miksi juuri nyt. Ei Hän ennenkään ole erehtynyt tai myöhästynyt ajoituksineen.

Leikatessani pitkään kypsynyttä Emmental -juustoa tulin kysyneeksi mielessäni: Voisiko yksi syy tuohon näennäiseen viivästymiseen olla, että olen ehkä tässä matkan varrella kypsynyt ottamaan vastaan Jumalan tarjoaman ratkaisun? – Tuokin Emmental on kypsynyt kellarissa kuukausitolkulla. Ehkä nykyään valoisassa, steriilissä ympäristössä, mutta jos se kypsytettäisiin perinteisesti, ympäristö olisi todennäköisesti kylmä, pimeä ja kolkkokin kellari.

Kypsymisen - näennäisesti tuottamattoman ja tyhjänpäiväisen odottelun - aikana juustoon tulee sen upea aromi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s