Elämänmaku rohkaisee ja puhuttelee. Näin ajattelen.

Luin vastottain Haminan seurakunnan kirkkoherran sattumuksista, joita hän pilke silmäkulmassa jakoi pakinoissaan.

Näin kirkkoherramme kirjoitti.

”Itsensä nolaaminen ei vaadi taitoa mutta kysyy huumorintajua.

Olen kirjoitellut Reimari-lehteen muistoja pappisvuosiltani. Kommelluksia, töppäilyitä, taitamattomuutta ja silkkaa typeryyttä on vuosien matkalle sattunut.

Kirjoitukset ovat saaneet runsaasti palautetta, joten laitan ne nyt myös omille kotisivuillemme luettavaksi. Iloksi, opetukseksi, varoitukseksi ja yksinkertaisesti vaan muistutukseksi siitä, että kyllä elämä on ihanaa. Senkin jälkeen kun on itsensä kunnolla nolannut.”

Kommellusten, töppäilyjen – ja ehkä kaikkein vähiten taitamattomuuden tai suoranaisen typeryyden – kertominen kysyy asennetta. Luulen, että useimmat meistä mieluusti ovat hipi hiljaa sattumuksista. (Erityisen hiljaa aiheesta ovat narsistit tai narsismiin taipuvaisen ihmiset. Heille on ylivoimaisen vaikeaa nauraa itselleen – eivätkä he myöskään salli muiden nauravan itselleen.)

Luulenpa myös, että tuollainen jakaminen on loppupelissä rohkaisevaa ja kanssakulkijaa eteenpäinvievää.

Muistan noin 20 vuotta sitten olleeni Ilkka Puhakan raamattutunnilla. Raamattutunnissaan Puhakka kertoi taipumuksesta möhlätä kunnolla mokaamisen lahjana – ja armosta, joka on kaiken keskellä. Raamattutunti puhutteli pitkään. Kuulun tuohon nimenomaiseen ihmisrotuun, joka kerta kerran jälkeen löytää itsensä värikkäistä, vauhdikkaista – eikä aina ihan järkevistä tilanteista.

Olen myös melko hyvä unohtelemaan asioita – tai ehkä pikemminkin tavaroita – eri paikkoihin. Esimerkiksi koululta saatetaan soittaa nauraen ja kertoa, mitä kulloisellakin kerralla unohtui ja/tai laitetaan tekstiviesti. Pyytelin viimeksi kovasti anteeksi, kun tällä kertaa olin unohtanut yhdelle kouluista hansikkaani. Yksi opettajista totesi rohkaisten:
– Tämä on osa sinua.

Niinpä niin.

Elämän

Päinvastoin meidät jokainen muistetaan usein nimenomaan jostain erityispiirteestä – olkoon nyt sitten vaikka hieman hajamielisenä ja hassuissa tilanteissa viihtyvänä.

Myöskään uskonelämän ei tarvitse olla steriiliä – ja vaikkapa tuommoisista sattumuksista täysin vapaata. Saamme olla aitoja omia itsejämme.

Seurakunnassamme järjestetään 10-vuotissyntymäpäivät kaikille 10 vuotta kulloisenakin vuotena täyttäneille. Laitoin hienon kutsun jokaiselle henkilökohtaisesti – ja unohdin kutsusta kellonajan. Siinä vaiheessa teki mieli haudata pää syvälle käsiin, kun ensimmäinen äiti soitti ja kyseli kellonaikaa…
– Voi ei, mitä minä olenkaan tehnyt (tai pikemminkin jättänyt tekemättä…)?!

Arvatkaas, mikä oli seuraus? Tiedonhaluiset vanhemmat ovat soittaneet tai laittaneet viestiä – ilmoittautumismäärä on keskimääräistä isompi.

Tarinan opetus – kurja mokakin voi olla melko hyvä juttu.

Iloa ja siunausta viikonloppuusi.

Ai niin, Haminan kirkkoherran pakinoita voi lukea http://www.haminanseurakunta.fi/1136-paimen-pakinoi – Ja kun sivustolla jaksaa surfailla, saa tietää muustakin seurakunnan annista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s