Herra on hyvin selkeä niiden kohdalla, jotka vievät Hänen Sanaansa ja palvelevat Hänen totuuttaan. Meidän elämässämme ei tule olla sekoitusta. Pystymmekö tosiaan sanomaan, että meidän elämässämme ei ole sekoitusta, itsekkäitä mielihaluja ja henkilökohtaisia päämääriä, jotka eivät ole heijastumaa Jeesuksen uhrautuvasta ja nöyrästä sydämestä? Voimmeko sanoa Hänelle, että mitään epäpuhdasta ei ole silmiemme alla eikä mitään sellaista ole huulillamme, mikä ei kirkastaisi Häntä.

In English you find this article written by Robert Rogers  here

Lainauksessa on mielestäni vinha perä. Sitä paitsi se näyttää myös Herran tavoitteelta.

Tekstin kirjoittaja lainaa Efesolaiskirjeen kohtaa, jossa sanotaan, että Kristuksen morsiamessa ei ole tahraa eikä ryppyä sekä Ilmestyskirjan kohtaa, jossa Laodikean seurakunnalle tulee kehotus ostaa valkoiset vaatteet, jotta seurakunta olisi puettu; silmävoidetta, jotta seurakunta näkisi; kultaa, jotta seurakunnalla olisi todellinen aarre. Tämä kaikki tulisi Herralta, kun seurakunta suostuisi näkemään tilansa ja suostuisi ottamaan vastaan sen, mitä Herra haluaisi antaa.

Herra ei pyydä meiltä mahdottomia. Hän antaa tarvittavan siihen, mitä Hän edellyttää. Kun Sana tarttuu tiukasti elämäämme, sillä on hyvä, oikeaan ohjaava tarkoitus.

Rogers jatkaa:

Maanviljelijä joka käyttää pitkälle jalostettua siementä, tehokkaampaa traktoria ja säännöllistä lannoitusta, mutta ei katso rikkakasvien perään, huolehtii rikkakasveista yhtä lailla kuin sadosta, jota hän toivoo voivansa korjata.

Rogers kysäisee lukijaltaan, onko rikkaruohoista tullut niin normaali näkymä, ettei niitä edes huomata!

Minusta tuntuu, että meidän kristittyjen mielissä on tapahtunut kamala sekaannus. Sovellamme Jeesuksen vertausta viljasta ja rikkaviljasta, jotka ajan tullen erotellaan toisistaan (vrt.Matt. 13: 24-30, 36-43)). Kun luemme kertomuksen huolellisesti, huomaamme Jeesuksen puhuvan ihmisistä, joista toiset ovat tiellä ja toiset eksyneet tieltä. Sitä vastoin olen kuullut sanaa käytettävän toppuuteltaessa ihmisiä pitämästä silmät auki ympäröivien asioiden ja ilmiöiden varalta! Viime mainitun opetuksen mukaan mihinkään ei pidä puuttua – kun Jeesus ajan lopulla hoitaa asiat kuntoon. Minun sisälukutaitoni mukaan oheisessa raamatunviittauksessa kysymys on siitä, että meidän ei pidä lähteä tuomitsemaan ihmistä lusteeksi tai vehnäksi, ihmisen ”hävittämisestä” puhumattakaan. Rikkaruohoihin, jos ne ovat Sanan kasvun tiellä, on oikeus ja velvollisuus tarttua. (Vrt. Matt. 13: 1-16) Sanan oikea kasvupaikka on muheva maaperä, jossa rikkaruohot eivät rehota.

Rogers on oikeassa. Itsekkäät päämäärät ja tavoitteet, jotka eivät ole linjassa Herramme mielenlaadun ja tahdon kanssa johtavat harhapoluille niin itsemme kuin hämmennykseen ympäröivät ihmiset. Harhapolulla suuntamme on väärä – ja vaikka kuinka yrittäisimme näyttää oikeaa suuntaa, seuraus on se, että meillä ei ole uskottavuutta, kun itse kävelemme ”puskassa”. Kysyjälle herää väkisinkin kysymys: ”No, minkä ihmeen takia sinä itse et kävele tiellä?”

Hengellisissä asioissa meidän tulisi välttää ”mixtuuraa” (suomeksi sekoitus) tai off roadia – itsemme ja niiden takia, jotka haluavat päästä uskonasioista selvyyteen.

About the Author

Pauliina Kuikka ()

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: