Luottamus epävarmuudessa

Luin Usko toivo rakkaus -sivuston jakaman Vantaan Laurissa julkaistun pitkähkön ajatelman: Luota rohkeasti

Totesin ajatelmaa Facebookissa jakaessani seuraavasti:

Tuntemattoman ja pelottavan voimme kohdata muunlaisessakin tilanteessa kuin Vantaan Laurin kirjoituksessa kuvattu.

Mielestäni kirjoittaja on oivaltanut jotain tärkeää uskosta:

”Kun turvaköysi on jo irti ja aallot nousevat, voi hengittää rauhallisesti sisään ja ulos ja sanoa hiljaa mielessään: ´Minä en tiedä, mitä tästä kaikesta tulee. En tunne itseäni enkä sitä, mitä pohjimmiltani haluan. En osaa varautua kaikkeen edessä olevaan. Onneksi sinä, uutta satamaa etsiviä ihmisiä rakastava Jumala, olet luvannut meille uskollisen läsnäolosi. Lisää minussa luottamusta siihen, että sinä pysyt rinnallani.´

Ajatelmaa lukiessa voi ”toisenlaisen elämän” elänyt henkilö törmätä ajatuksiin… Joskus (valittaen totean) me (onnistuneet?) kristityt olemme ajoittain kovia piiloutumaan raamatunlauseiden tai ”oikean uskomme” taakse.
– Jumala vihaa hylkäämistä, voisin kuulla sanottavan, ei, ei erota ei saa, tuolle Vantaan Laurin ajattelijalle. – Jonkun muun elämän vastoinkäymisen keskellä voimme vedota johonkin muuhun. Olen nähnyt, miten kipeää vanhemmille voi olla se, että lapset ottavat etäisyyttä uskoon sellaisina kuin vanhemmat ovat uskon kokeneet. Erityisen kipeä asia on, jos hyvän vanhemmuuden mittaa aletaan mittaamaan raamatunlausein – olkoon esimerkkinä vaikkapa: ”perheensä hyvin hallitseva”.

Elämää, ihmisiä, erilaisia tilanteita kohdanneena vetää välillä tosiaan hiljaiseksi: Kunpa uskaltaisimme kurkistaa jakeiden ja ”oikean uskomme” takaa kohtaamamme ihmisen tilanteeseen ja kysyä, mitä Jeesus tekisi…

What a treat!

Ei silti, että hän aina 100-%:sti voisi yhtyä tekemisiimme tai sanomisiimme… Se on kuitenkin eri asia kuin armo, anteeksiantamus ja uusi alku.

Niin, tällä hetkellä saan itse elää jollain tasolla hyvin tyyntä ja selkeää elämänvaihetta, jossa on edessä lähinnä myönteisiä elämänhaasteita ja uusia mahdollisuuksia. Siksi uskallan koetun kautta allekirjoittaa ylläolevan ajatuksen (joka tuossa tilanteessa on varsin todennäköisesti hapuileva uskontunnustus: ”Olethan siellä, Jumala.”

Koetun kautta uskallan sanoa: Sinä olit siellä – merellä – Jumala!”

Tässä vaiheessa on vaaransa – nimittäin se, että unohtaa, mitä on seisoa tuntemattoman edessä. On vaara reagoida ”onnistuneesta” uskosta käsin.

Emme voi pakottaa ihmistä väkisin ja nopeasti meren yli. Voimme Herramme tavoin olla rohkaisemassa ja auttamassa häntä yli, muistaen oman kamppailumme ja Herran avun siinä - vi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s