1 Comment

Silloin, kun sinä kohtaat elämäsi vuoret, muista: Herra on sinun vuoresi juurella. Hän neuvoo sinulle(kin) mitä on tehtävä. Hän tekee sen sinun tavallasi, niin että sinä ymmärrät, mitä Hän puhuu.

Elämä ei ole aina helppoa, kivaa tai hauskaa niin Jumalan lapsia ja perillisiä kuin olemmekin Häneen uskovina. Hänen lapsinaankin kohtaamme monenmoista, ratkottavia pulmia, vuoria, joista toiset on tarkoitettu poisrukoiltaviksi, toiset yli kiivettäviksi – jotkut ehkä kierrettäviksi. Joskus meitä koskettavat elämän ikävätkin realiteetit: erilaiset elämän haasteet, olkoon kyseessä sairaus, taloudellinen tiukkuus, kuoleman todellisuus.

Näissä tilanteissa on äärettömän tärkeä ymmärtää, että Herramme on juuri tuossa tilanteessa läsnä. Useimmiten ei ole kysymys edes siitä, että meidän elämässämme olisi jotain vialla. Päinvastoin – joskus vastustus on seurausta siitä, että olemme täsmälleen oikealla paikalla. Vastustuksen tarkoitus on saada meidät epäilemään sitä, että Jumala olisi tarkoittanut meidät juuri tuohon paikkaan. Tuonkaltaisen vastustuksen tullessa on paikallaan taistella sen puolesta, minkä olemme ymmärtäneet oikeaksi Herramme edessä.

Herra antaa omalleen johdatusta ja viisautta siihen, mikä on oikea toimintatapa kussakin tilanteessa. Välttämättä (ainakaan minulle) neuvo ei tule valtavana voimana tai äänenä, vaan pikemminkin hiljaisena vinkkinä, että ehkä kannattaisi kokeilla jotain seuraavan sorttista (mikä ikinä asia onkaan). Joskus sama hiljainen vinkki kertoo ongelmien syyn – joskus vinkki on varoitus astumasta suoraan ongelmiin. Itselleni myös sisäinen levottomuus on usein merkki siitä, että kannattaa olla erityisen varuillaan – usein syy selviää pian tuon jälkeen. On tärkeää hahmottaa se tapa, jolla Herra puhuu meille yksilöinä. Sinulle ehkä paljonkin eri tavalla.

Sain tästä konkreettisen muistutuksen vastottain, kun pieni oppilas piirsi minulle uskontotunnin aikana kaksi kuvaa. Toisella puolella paperia oli kirja, jossa oli risti ja söpösti kirjoitettu sana: ”Ramattu” 🙂 – ja toisella puolella oli enkeli. Tyttö toi paperin minulle tunnin lopussa ja sanoi: ”Pauliina, tässä on sinun suojelusenkelisi.” Hassua ja erikoista enkelissä oli se, että enkelillä oli silmälasit ja valtavan pitkä (ja samalla suuri) kynttilä. – Lapsen kielellä kerrottuna se, että minulla on juuri ”minunmoinen varjelus ja johdatus”.

Eilen minua puhutteli vahvasti Jesajan 9. luvun jakeet:

”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,
näkee suuren valon.
Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa,
loistaa kirkkaus.
Sinä teet runsaaksi riemun,
annat suuren ilon.
He iloitsevat sinun edessäsi
niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan,
niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.” (Jes. 9: 1-2)

Huomaathan, kuinka tuon kohdan nimenomainen lupaus on, että Herra on valona läsnä pimeydessä, elämänä kuoleman varjon laaksossa, ilona surussa – ja voittona taistelussa!

Silloin, kun sinä kohtaat elämäsi vuoret, muista: Herra on sinun vuoresi juurella. Hän neuvoo sinulle(kin) mitä on tehtävä. Hän tekee sen sinun tavallasi, niin että sinä ymmärrät, mitä Hän puhuu.

About the Author

Pauliina Kuikka ()

One Reply to “Entäs kun (elämä ei ole helppoa, kivaa tai hauskaa)?”

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: