Omituisia elämän kasvupaikkoja

Tänä aamuna sain seuraavan viestin, joka vahvisti tuntemuksiani, joita olen viimeisimpien viikkojen varrella ounastellut:

Tässä muutoksen ajanjaksossa kutsusi uudistetaan. Samaan tahtiin, kun puiden lehdet varisevat maahan, myös muutos tulee, vaikka et kulloisella hetkellä sitä ymmärtäisi.

Anna Jumalan saada aikaan sen, että kirjoitat runoja tarinastasi ja polustasi.

Anna Jumalan herättää luovuutesi uudelleen. —

Jotkut niistä eivät ole saaneet toimia menneisyydessäni ja sinä olet koteloinut lahjasi.

Herra kääntää avainta lukossa niin, että lahjasi alkavat toimia.

Anna savenvalajan muotoilla sinua. Hän tietää, mitä savellaan tekee.

Työpäivän päätteeksi lähdin lenkille. Tällä kertaa en sienikorin, vaan kameran kanssa.

Otin kuvia – ja sain sanoja kuviini. Palasin kotiin ja kirjoitin kuusi runonpätkää ”sanoituksina” kuviini – tänään otettuihin ja aiempiin.

Onhan niistä aiemmista runoista aikaa: laskujeni mukaan ainakin 21 vuotta!

Tässä yksi sanoituksista artikkelin kuvaan. Sen äärellä ihmettelen omituisia elämän kasvupaikkoja – kuten oman elämänikin rosoisuutta:

Joskus elämää löytyy

ihan omituisista paikoista

– rikkoontuneesta,

hylätystä ja

autiosta paikasta.

Siellä on elämä

Jumalan uudeksi luovasta

valtasuuruudesta,

voimasta ja

silkasta hyvyydestä.

(Selityksenä: Sammalen kasvupaikka on ränsistynyt autiorakenus, jonka ohi melkein päivittäin lenkkeilen)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s